OPS 2014 - kohti tulevaisuutta

Tunnustan. Olen lukenut uuden, peruskouluhistorian neljännen Opetussuunnitelman perusteet 2014 lähinnä selaillen. (Usein näkee myös  käytettävän epävirallista nimeä OPS 2016) Se onkin ensimmäinen OPS, jota minun ei tarvitse kovin tarkasti lukea, eläkeläisen oikeus :) .

Edelliset ops-uudistukset ovat vuosilta 1985, 1994 ja 2004.  Ne luinkin tarkkaan ja osallistuin aktiivisesti kunta/koulukohtaisten opsien tekoon. Eräs parhaita työuran oivalluksia oli, että ops on ystävä. Kun sen luen tarkkaan, voin ottaa vapauksia, kehittyä työssä ja vähentää kiirettä. Ops on vahva työkalu opettajalle, joka sen tarkasti tuntee.

Kuten aina, keskityin varsinaisiin perusteisiin. Ne ovat minusta läsnä etenkin alkupään luvuissa. Luin lukua 4 mielenkiinnolla. Siinä on todella isoja haasteita.

Joskus opettajat ovat turhautuneita opsien uudistumiseen kymmenen vuoden välein. Usein se edellinen ei ole ehtinyt vielä vakiintua (tai sitten se on unohtunut). Opsien melko tiukka uudistumistahti kertoo että on tarvetta uudistua. Kymmenessä vuodessa tapahtuu koulutuksen alueella niin paljon, että tarvitsemme uusia suuntia ja tarkennuksia, niin se vain on. Tosin on alkanut näyttää myös siltä, että kun edellinen ops ei joillakin tärkeillä alueilla ole toteutunut, tavoitteet kirjoitetaan uudelleen ja tiukemmin. Tämä muutosten tarve on perinteisiin nojautuvalle opetukselle ja opettajille iso haaste, ei aina mukavaa. Oppilaat eivät sitä sellaisena koe, hehän ovat kymmenessä vuodessa jo poistuneet peruskoulusta. Kun koulutuksen pitää antaa eväät tulevaisuuteen, niin uusi ops on aina valistunut arvaus siitä, mitä lähivuosikymmeninä tarvitaan. Ops on myös työmääräys opettajalle, työn kuvaa ei voi keksiä itse.

Uudessa opsissa on paljon ihan konkreettisia muutoksia, vaikkapa arviointia ja kirjoitusta koskien.

Ne on helpointa ymmärtää ja toteuttaa. Vanha kamuni Martti Hellström on tehnyt hyvän listan asioista, joilla voi uutta opsia ajaa sisään. Suosittelen.

Opetussuunnitelman perusteet sisältävät aina paljon isoja käsitteitä, joita ei erityisemmin selitetä. Ne ovat helposti jääneet  paperille, ellei koulujen tasolla päätetä mitä keskeisillä käsitteillä tarkoitetaan ja miten tavoitteisiin päästään. Isotkin käsitteet pitää muuttaa teoiksi.

Haastellisiin, mutta hyvin tärkeisiin käsitteisiin (jo edellisessä opsissa) kuuluu toimintakulttuuri ja sen kehittäminen uuden opsin mukaiseksi (Luku 4). 

Toimintakulttuurin rakentajana näkyy olevan oppivan yhteisön käsite :

"Oppiva yhteisö toimintakulttuurin ytimenä

Koulu toimii oppivana yhteisönä ja kannustaa kaikkia jäseniään oppimiseen... "(sivu 25)

Lähes toteava lause on kyllä hyvinkin optimistinen. Havaintoni ja väitteeni on: Koulut eivät pääsääntöisesti ole olleet oppivia yhteisöjä, eikä niissä ole ollut rakenteita, joka sen mahdollistaisi. 

Yhtenäisen opinpolun rakentaminen, oppilaiden osallistuminen oman oppimisen suunnitteluun ja arviointiin, oppilaiden sosiaalisen turvallisuuden vahvistaminen, opettajayhteisön osaamisen yhteinen kasvu kokemukseen nojaten, ovat  eräitä tärkeitä tunnuspiirteitä uudelle toimintakulttuurille. Aivan mahtavan kiinnostava haaste. Oppiva yhteisö ei kehity itsekseen. Se vaatii prosessin jota ohjataan pitkäjänteisesti ja jatkuvasti. Koulussa on sovittava, mitä oppiva yhteisö tarkoittaa juuri meidän koulussa. Mikäli koulut muotoutuvat oikeasti oppiviksi yhteisöiksi, olemme varmasti pitkään maailman parhaita!

Koulujen koko näyttää olevan kasvussa. Varsinkin suurissa kouluissa on tarpeen organisoitua levollisempiin kiinteisiin ryhmiin, joissa prosessi voi yleensä käynnistyä. Muuten oppiva yhteisö on vain toive.

Toivon onnea ja intoa kaikille kouluissa pian työn aloittaville. Nyt on mahdollista loikata tulevaisuuteen!
Mikä sinun koulussasi ja omassa työssäsi muuttuu?