Uutta on minusta kylläkin puhe uudenlaisista oppimisympäristöistä. Kesti kauan, ennen kuin ymmärsin, että koulujen seiniin on rakennettu jokin pedagoginen käsitys. Arkkitehdillä on mielessään kuva toimivasta koulusta, kun hän piirtää koulun tiloja. Toista sataa vuotta koulut ovat olleet oikeastaan hyvin samanlaisia. Täällä Sipoossakin käytettiin osittain samoja piirustuksia, kun kyläkouluja 1900-luvun alussa ja sitä ennenkin, rakennettiin. Koulujen kasvaessa laitettiin kouluun käytäviä, joiden varrella opettajien hallitsema työtila eli luokka oli. Nyt on alettu hahmottamaan koulujen työtila aivan toisin. Tosin, eihän sekään ihan uutta ole... Olen käynyt kymmenen vuotta sitten Muijalan koulussa Lohjalla, jossa oli tila-ajattelu laitettu aikalailla uusiksi.
Opetushallitus on lopettanut koulujen tilaohjelmien julkistamisen, eikä koulutiloja haluta enää normittaa, vaan voidaan keksiä ihan uusia ratkaisuja. Mielestäni mahdottoman hyvä asia, mahdollisesti. Toivon kovasti, että tätä normien purkua ei nähdä pääasiassa mahdollisuutena säästää koulurakentamisessa.
Kuten jo totesin, koulu määrittää tiloillaan siellä parhaiten mahdollistuvaa pedagogiaa. Käytäväkoulussa joudutaan pitämään ovia kiinni ja rajoittamaan oppilaiden liikkumista, ellei vahvasti päätetä yhdessä toisin. Mikäli halutaan käyttää enemmän yhteistoiminnallisia työtapoja ja ainerajat ylittävää projektioppimista, niin oppilaille pitää löytyä monipuolisia työtiloja. Koulua ei sitten suunnitellakaan opettajien, vaan etupäässä oppilaiden työskentelyn ehdoilla.
Professori Kirsti Lonka toteaa (linkki videoon) että heidän tutkimuksissaan näkyy koulutilojen merkitys. Innovatiivisissa ympäristöissä on usein modernit ja monipuoliset opetusjärjestelyt. Uudenlainen kouluarkkitehtuuri houkuttaa ja mahdollistaa opetuksen kehittämisen- ja houkuttelee töihin uutta oppimaan haluavia opettajia.
Täällä Sipoossa on käynnissä entisen kouluni laajennushanke, joka tulee olemaan ihan valtakunnallisesti merkittävä. Ollaan rakentamassa erästä Suomen suurinta peruskoulua noin 1200-1300 oppilaalle, avoimen oppimisympäristön periaatteella. Arkkitehtiryhmä on lukenut uuden opsin ja uusimmat oppimista koskevat tutkimukset ihailtavan hyvin. Vaikka suuri koko hiukan epäilyttää, tulevat monet innovatiiviset tilaratkaisut muuttamaan lähes kaiken. Kun opettajilla ei olekaan omaksi miellettävää (suljettavaa) työtilaa, on pakko tehdä yhteistyötä. Kun koulun sisään halutaan rakentaa monta melko itsenäistä hieman yli sadan hengen oppilasryhmää (yhteisöä), tulee näitä ryhmiä ohjata jollain toisella tavalla kuin perinteistä luokkaa. Jännittävä haaste. Kun valmista, hyväksi koettua toimintakulttuuria ei ole, se pitää kehittää. Johtaminen, koulun organisointi on aivan erilaista kuin parinsadan oppilaan koulussa.
Yhteisöllisessä mielessä ollaan todella uuden edessä. Miten voidaan luoda yhteisöön kuulumisen turvallinen olo kaikille todella isossa joukossa? Suunnittelijoiden visioima ison massan jakaminen pienempiin yhteisöihin on varmaan paras lähtöasetelma. Toivottavasti visio osataan myös toteuttaa.
Hankkeella on hyvät kotisivut jossa myös se pedagogia, johon pyritään, on kuvailtu varsin hyvin. (linkki pedagogiseen kuvailuun)
Varmaan tuommoinen koulu ei käy ihan kaikille opettajille, vielä. Luulen tai esitän valistuneen arvauksen, että tuohon suuntaan ollaan kuitenkin menossa. Sitä tukee vahvasti sekä tilojen taloudellinen käyttö että onneksi myös opetuksen uudet tuulet.
Hanketta kannattaa seurata, vaikka ei vieressä asuisikaan. Linkki hankkeen etusivulle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti