Opettajan kokonaistyöaika - takki kääntyi kauan sitten

Melkein koko työurani ajan on ollut puhetta opettajien työajan määrittämisen uudistamisesta. Joskus 80- ja vielä 90-luvullakin useimmat opettajat, minä muiden mukana, vastustivat kiivaasti kokonaistyöaikaa. Työajan itsenäinen suunnittelu oli saavutettu etu ja eräs opettajan työn itsenäisyyden kulmakivi. Se oli kuitenkin jo silloin jäänne kyläkouluista, jossa opettaja oli kumminkin aina töissä, kun oli kotona eli koulussa sijaitsevassa asunnossaan- ja usein vapaa-ajallaankin. Aikoinaan työnantajakin hyötyi siitä, että opettaja hoiti esimerkiksi kirjaston, paikallisen näytelmäkerhon ja monien yhdistyksien asiat.

Oma takki kääntyi jo 90-luvulla, kun koulussamme yritettiin siirtyä tiimirakenteeseen ja lisätä siten opettajien yhteistyötä. Kun ulkopuolinen tuki loppui, tiimitkin vähitellen lakkasivat toimimasta, sekä ajan, että kiinnostuksen puutteeseen. Onneksi sain hyvän työparin kuudeksi vuodeksi ja tajusin aika nopeasti, miten yhdessä oppii enemmän- ja on hauskaakin. Ymmärsin myös, että jos ei ole yhteistä aikaa, ei ole yhteistyötäkään.

Vähitellen on aika kypsynyt siihen, että huomaan monien opettajien toivovan yhteistä aikaa kollegojen kanssa, suunnitteluun ja arviointiin. Työn kuormittavuutta voi purkaa yhdessä, sekin on tärkeä havainto. Uudet opetussuunnitelmatkin ovat edellyttäneet opetuksen siilomaisuuden häivyttämistä ja siten yhteistyön lisäämistä. Rehtorit ovat jo aikaa sitten havainneet, että koulun yhteisen toimintakulttuurin rakentaminen tarvitsee yhteistä aikaa. Tilanne on ollut aika hankala monien koulun tehtävien kohdalta, kun osa opettajista on huolehtinut oppituntien ulkopuolella yhteisistä asioista, osa ei. Työt eivät ole jakautuneet reilusti.

Aivan mahtavaa on että nyt on OAJ:kin jo vahvasti mukana kokonaistyöajan toteuttamiseksi. Tammikuun Educa-messuilla OAJ julkisti viimeisimpiä ajatuksia ja reunaehtoja kokonaistyöajalle.

Linkki esitykseen

Tosin tämä esitys kokonaistyöajan merkityksestä alleviivaa opettajien ammatillista yhteistyötä, uusia haasteita ja opettajan roolia yksilöllisen opinpolun tukijana. Itse näen opettajan olevan enemmän joukkueensa valmentaja, joka ohjaa ryhmäänsä oppimaan yhdessä. Siihen tarvitaan pitkän linjan suunnittelua ja yleensä opettajien yhteistyötä monella tavalla.

Kokonaistyöaikaa on vastustettu usein väärin luuloin ja raivokkaastikin. Se, kuinka paljon työajasta jää opettajan omaan ohjantaan, riippuu miten asiaa toteutetaan. On kumminkin äärimmäisen tärkeää, että opettajille saadaan enemmän mahdollisuuksia tehdä yhdessä töitä ja rehtoreille pelimerkkejä yhteisen toiminnan organisointiin. Ovathan oppilaat yhteisiä ja opetussuunnitelman hyvä toteutuminen yhteinen päämäärä. Olen ihan varma, että jos ja kun kokonaistyöaika toteutuu (hyvin), niin useimmat opettajat ovat tyytyväisiä. Se antaa nostetta ammatilliselle, jatkuvalle oppimiselle. Yhdessä jaetut vastukset tuntuvat pienemmiltä. Kun koulussa on hyvä yhdessä tekemisen meininki, niin se lisää pedagogista viihtymistä. Kaikki varmasti hyötyvät siitä.