lauantai 27. huhtikuuta 2019

Kaikki ovat koulun asiantuntijoita?

Muutama viikko sitten kirjoitin koulun uudistustyön haasteista. Aihe jonka Martti aiheellisesti nosti esille. Sama asia tuli mieleeni jälleen, kun luin Hesarista matematiikan opetuksen uudistamisesta. Artikkelisssa kerrotiin unkarilaisesta Varga-Neményi- metodista. Tosin tämäkään metodi ei ole uusi, vaan sen kehitysyö on aloitettu jo 1960-luvulla. Uutta on kai lähinnä se, että metodi on löydetty uudelleen ja saanut joukon innokkaita käyttäjiä. Varmasti oikeaan suuntaan voidaan metodin avulla mennä, siltä vaikutti. Vaikuttaa muuten siltäkin, että kaikki oleellinen on jo keksitty opetus- ja kasvatustyön avuksi, kyse on tiedon mielekkäästä käyttöönotosta. Se onkin usein haastavaa.

Kirjoituksessa huomio kiinnittyi toteamukseen, että vanhemmat ovat olleet turhautuneita, kun eivät osaa neuvoa läksyissä. Ymmärrettävää. Vanhemmilla on yleensä odotus, että koulu on samanlaista kuin heidänkin lapsuudessaan. Onhan koulun sivistystämme säilyttävä ja eteenpäin siirtävä laitos. Iso vaikutus koulun toimintaan on, että kaikki ovat kouluasioissa kokemusasiantuntijoita. Opettaja on silti ammatillinen  asiantuntija. Olen pitkällä koulu-urallani nähnyt, miten vanhempien odotukset voivat vaikuttaa opettajan toimintaan paljonkin. Koulu on yhteisö, jossa vanhemmilla on merkittävä rooli, vaikka he eivät ole suoraan läsnä. Se ei ole huono asia, mutta roolit on tarpeen pitää selkeänä.

Koulu ja opettajat ovat osa ympäröivää yhteisöä. Perheitä kiinnostaa, mitä koulussa tapahtuu ja miten oma lapsi tai nuori pärjää sosiaalisesti ja tiedollisesti. Kodeilla on päävastuu kasvatuksesta ja lapsensa tuesta myös oppimisen suhteen. Opettajan ja vanhempien asiantuntijaroolit menevätkin osin päällekkäin. Tästä voi seurata sekaannusta. Jos neuvoa saa, niin kantapään kautta opin, että vanhemmille kannattaa tehdä selväksi opettajan ammatillinen asiantuntija-asema, joka perustuu koulutukseen ja kokemukseen. Opettaja vastaa pedagogisista ratkaisuistaan ja perustaa toimintansa omaa asiantuntemukseensa, annetun työtehtävänsä rajoissa tietenkin. Vanhempien kokemusasiantuntijuus ja sen mukaiset odotukset eivät voi olla määrääviä.

On todella kannustavaa, jos opettaja saa toiminnalleen kotien aktiivisen tuen. Kun koulussa tapahtuu jotain  uutta, on tarpeen selittää vanhemille mistä on kyse ja miten prosessi etenee. Mahdollisista tuloksista on myös hyvä raportoida vanhempienilloissa ja viesteillä. Varmasti kaikki ymmärtävät että viimeisten vuosikymmenten aikana on tapahtunut niin paljon murroksia tietokäsityksen, oppimisen ja tiedonlevittämisen alalla, että koulua ei voi arvioida menneestä käsin.




Ei kommentteja: