Nyt tuli todella jännittävä tutkimus!
Oli ihanaa lukea havaintoja siitä, että opettaja voi omilla ratkaisuillaan vaikuttaa paljon työssä jaksamiseen tai sanoisin mieluiten työssä iloitsemiseen. Tutkijat seurasivat 54:n ekaluokan opettajaa mitaten stressitasoja, vuorovaikutuksen laatua ja pedagogisen työn laatua. Lisäksi tarkkailtiin silmäliikekameran avulla opettajien huomion kiinnittymistä opetustilanteissa. Kolmannes opettajista koko melko paljon tai paljon stressiä. Erinomainen uutinen oli, että opettaja voi vaikuttaa omilla ratkaisuillaan työssä jaksamiseensa.
Uutta, ainakin minulle, oli tässä tutkimuksessa, että työhyvinvointia tarkasteltiin myös suhteessa pedagogisen työn laatuun. Tiedämme nimittäin, että stressiä voi purkaa vapaa-ajalla ja lomilla monin tavoin, kuten tämäkin tutkimus kertoi. Tärkeää olisi tietää, miten stressiä vältetään.
Pedagogista laatua tutkittiin tarkkailemalla opettajien opetustyyliä kolmeen ryhmään jakaen: opettajajohtoinen, lapsilähtöinen ja lasten johtama ohjaustyyli. Tämän lisäksi tarkkailtiin opettaja-oppilas vuorovaikutuksen laatua (tunnetuki, toiminnan organisointi ja ohjauksellinen tuki). Mahtavaa!
Tulokset tukivat omia kokemuksiani opettajana, mikäs sen parempaa! Iso osa stressin synnystä liittyi jo aiemmin löydettyihin syihin: liian pieniin resursseihin, heikkoon johtamiseen ja opettajien kokemukseen, että ei voi vaikuttaa tarpeeksi työhönsä. Mutta uuttakin löytyi. Lainaan muutaman tärkeän havainnon:
"Lapsilähtöinen ja opettajajohtoinen ohjaustyyli olivat yhteydessä työn imuun sekä
syksyllä että keväällä. Lapsilähtöisempi ohjaustyyli oli yhteydessä korkeampaan työn imuun
ja opettajajohtoisempi matalampaan työn imuun. Työstään innostunut opettaja osallistaa
oppilaita, ottaa heidän tarpeensa ja kiinnostuksen kohteensa huomioon ja edistää aktiivisesti
oppimista. Sen sijaan opettajajohtoinen ohjaustyyli, jossa kaikille oppilaille tarjotaan samat
tehtävät ja opettaja pitää kiinni omista suunnitelmistaan, ei myöskään ruoki hänen omaa
innostumistaan työstään. Palautumisen ulottuvuuksista korkeampi taidonhallinta oli sekä
keväällä että syksyllä yhteydessä lapsilähtöisempään ohjaustyyliin ja keväällä vähäisempiin
opettajajohtoisiin käytänteisiin."
"Tulokset antavat viitteitä
siitä, että opettajan työhyvinvointi on yhteydessä jokapäiväiseen vuorovaikutukseen luokassa.
Hyvinvoiva opettaja tarjoaa laadukasta vuorovaikutusta, jolle on luonteenomaista herkkyys
oppilaiden tarpeille, kyky niihin vastaamiseen sekä myönteinen oppimisilmapiiri. Lisäksi
opettaja, joka ei kamppaile työssä jaksamisen pulmien kanssa, kykenee myös pitämään kiinni
sovituista säännöistä ja toimii luokassaan proaktiivisesti"
En ole tutkija, vaan olen aina pitänyt itseäni tekijänä. Olen tuntenut opettajan työn imun innostavana ja osittain onnellisten sattumusten kautta päätynyt opintielle, jossa innostuksen saattoi säilyttää. Tutkimus ei muutu käytännöksi ilman välittäjää, työn tekijää. Tässä tutkimuksessa on toivoa. Nimittäin jos on väsynyt, pettynyt työhönsä, kärsivät myös oppilaat siitä. Jotain on siis tehtävä. Opettaja ei voi vaihtaa oppilaitaan, koulun johtoa, opetussuunnitelmaa tai vanhempia. Mutta itseään voi muuttaa. Siihen tarvitaan toki tukea tukea, työnohjausta, yhteistyötä ja osaamista, jolla ohjata omaa työtä. Tämän tutkimuksen kaltaiset julkaisut voivat auttaa paremmalle uralle.
Keskeinen päätelmä on: "Koska opettajan kokema työhyvinvointi, ohjaustyyli ja
opettaja-oppilasvuorovaikutus ovat yhteydessä toisiinsa, suositellaan pedagogisen työn laadun
ja sitä kautta opettajan hyvinvoinnin tukemista luokkahuoneen vuorovaikutusta vahvistavan
intervention avulla."
Ihan samaa mieltä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti