Juhalla on asiaa - varsinkin joulun alla

Professori, filosofi, tietokirjailija ja työelämätutkija Juha T. Hakala on eräs lemppareitani. Taas siksi, että minäkin olen vahvistuserheen vainoama...Mutta kun Juhan ajatukset sopivat minulle ja tuntuvat erittäin järkeviltä, etenkin opettajille ja varsinkin joulun alla.

Juha on puhunut ja kirjoittanut paljon siitä, miten täydellisyyteen pyrkiminen ja omilla epämukavuustasoilla puskeminen aiheuttaa väsymystä, johtaa huonoon tulokseen. Meillä on paljon huonoja sanontoja joista vaikkapa "Kärsi, kärsi, kauneimman kruunun saat" on hyvä esimerkki. Jos työstä tulee kärsimystä, selviytymiskamppailua, ei se johda mihinkään hyvään. Juhan viesti sopii oikein hyvin opetusalalle. Pitkällä opettajaurallani olen kyllä nähnyt millaisin eväin väsymisuhka on suurin. Liian ahkerat, itseltään täydellisyyttä vaativat eivät tahdo aina jaksaa. Ja opettajissa heitä on paljon. Siunattu laiskuus olisi opettajan hyvä ominaisuus, monestakin syystä. Kun ei itse tee kaikkea, jää oppijoille enemmän tilaa toimia, nimittäin.

Juhan viisi vinkkiä opettajille:

1. Luota persoonaasi

2. Priorisoi työtehtäväsi

3. Laske rimaa, onnistut useammin

4.Hellitä stressiä

5. Keskity perustehtävääsi

(Lähde oaj.fi uutiset 24.9.2018)  (linkki)

Näistä vinkeistä itselle olivat luontaisia 3,5 ja 2, tässä järjesteyksessä. Kun aloitin työni silloisessa tarkkailuluokassa, huomasin että tavoitteeni onnistuneelle päivälle oli aivan liian korkea. Niinpä ajattelin, että jos näen kaikki oppillani ensimmäisellä tunnilla, niin päivä on ollut ihan hyvä. Siitä sitten edettiin. 

Opetussuunnitelma kannattaa lukea. Siihen on aina liittynyt vääriä käsityksia jotenkin työtä raskauttavana asiakirjana. Asia on päinvastoin. Jos malttaa lukea ja laittaa muistiin, mitä pitää opettaa, niin lista on usein hämmästyttävän lyhyt.

Koulussa on myös monenlaisia, yllättäviä ja päällekkäisiä tehtäviä, joihin kaikkeen ei vaan ehdi mukaan. Hyvin toimi itsellä kategorinen lista päivän töistä: Tee tänään, tee pian ja voi lykätä. Viimeisen kategorian hommat jäivät usein tekemättä kokonaan, ilman että kukaan siitä kärsi...

Opettaja on esimerkki. Oman persoonan kehittäminen on elinikäinen haaste, mutta ammattikasvattajalle iso vastuu. Siihen tehtävään voi suhtautua vain nöyryydellä ja edetä hitaasti.

Täksi jouluksi Juha T Hakala tuotti taas uuden kirjan, omasta aiheestaan.

Juha on huolissaan nuorista ja työelämän aikuisista. Miten voitaisiin saada aikaan hyviä tuloksia työssä ja hankkia silti hyvä elämä? Ja ovatko nämä tavoitteet edes ristiriidassa? Juha uskoo että laskemalla rimaa luovuus vapautuu ja voimia riittää paremmin. 
Pidän erityisesti tästä: 

 Unohda heikkoudet ja pysy poissa epämukavuusalueelta. Satsaa omiin vahvuuksiisi ja rakenna työelämäsuhteesi nimenomaan niiden varaan”, Hakala sanoo. "Vahvuuksiesi parissa voit saada aikaan paljon suurempia tuloksia ja voit kehittää taitojasi entisestään. Lisäksi tunnet hyvää oloa onnistumisista ja itsellesi rakkaan asian tekemisestä." HS 6.11. 2020

Niin ihanaa kun joku sanoo näin! Olen aina hämmästellyt lähinnä valmennukseen sopivaa ajatusta siitä, että on tärkeää keskittyä heikkouksiinsa. EI ole kasvatuksen keinovalikoimissa.

Opettajalle tästä olisi paljon tärkeää mietittävää. Oma työ on varmasti tuottavaa ja kevyempää, kun operoi mukavuusalueillaan, eli tekee sitä missä on hyvä. Se ei estä uuden oppimista, päinvastoin, sille on sitten enemmän voimia. Ja kovin tärkeä perusta opettamiselle on se, että jokainen oppilas johdetaan näkemään vahvuutensa, saa tietää missä on hyvä. Arviointi kuitenkin on kovin virheitä ja heikkouksia osoittava. Voi olla raskasta, jos hyvää palautetta ei juuri saa.

Tästä taisi nyt tulla eräänlainen lukuvinkki jouluksi. Voihan olla että tämä joulu on tavallista hiljaisempi, jolloin jää lukuaikaa entistä paremmin.