Jokin aika sitten luin netissä kiinnostavaa sivustoa: Koulurakennus.fi . Sivustoa ylläpitää Museovirasto, jonka katson luottavaksi lähteeksi. Tätä tietopankkia olen selaillut silloin tällöin, koska se sisältää osin itse koettua kouluhistoriaa. Jännää oli taas kerran huomata, että uusina esitetyt pedagogiset tuulet tai uudeksi kutsuttu koulukulttuuri ovat paljolti vanhan kierrätystä. Ne hyvä ajatukset, jotka eivät ole muuttuneet osaksi koulujen toimintakulttuuria, tulevat onneksi lähes aina uudestaan esille.
70-luvun koulut ovat sivustolla omana ryhmänään . (linkki) Ja kas, kovin on tuttua on tavoitteiden kuvailu:
(Kuva sivustolta koulurakennus.fi )
Tuo edellä oleva teksti on siis tuttua. Uusimman opetussuunnitelman ympärillä on käyty hyvin paljon keskustelua "avokonttoreista", uusia koulurakennuksia on arvosteltu kun ne eivät ole sellaisia kuin ennen, käytäväkouluja. Usein arvostelua ilmenee jo ennen koulun käyttöönottoa. Mutta ei hätää, ainakin osa epäilyistä voidaan voidaan unohtaa. Nimittäin se osa, jossa väitetään oppilaiden joutuneen uudistusvimman kohteeksi ja kokeilun uhreiksi. Eivät monimuototilat ole lainkaan uusi ilmiö opetuksessa. Erilaisia kouluja on aina rakennettu- ja sillä on iso vaikutus opetukseen.
Koulurakennukseen voidaan suunnitella pedgoginen lähestymistapa. Seinät ovat iso osa toimintakulttuuria tai ainakin sen reunaehtoja. Esimerkiksi opettaja- tai oppilasjohtoinen toiminta vaativat melko erilaisia tiloja. Nykyään, kun lähes kaikissa kouluissa halutaan toteuttaa monipuolisia työtapoja, pitää koulurakennuksen toimia monella tavalla. Suunnitelussa tarvitaan todella monenlaista osaamista.
Mutta sitähän tässä piti toivoa ja kannustaa, että koulujen toimintakulttuuria rakennettaisiin pitkäjänteisesti, kokemuksista oppien. On tarpeen että vanhat hyvät opetuksen järjestämiseen liittyvät ajatukset saavat jalostua vuosikymmeniä ja huonoksi havaitut ideat tai käytännöt voidaan unohtaa. Koulujen pitäisi olla oppivia yhteisöjä, myös henkilöstön tasolla. Kun kulttuurinen muisti on lyhyt, jää kehittäminen helposti pyörimään ympyrää, kun pitäisi mennä eteenpäin. Jos samoja uudistusajatuksia tarjotaan uusina kymmenen, kahdenkymmenen vuoden välein, eivät nämä virikkeet ehdi kypsyä prosessissa täyteen toimivuuteensa. Näyttää siltä että Suomessa on alkanut aika, jolloin koulut eriytyvät entistä vahvemmin. Sehän voi olla tiettyyn rajaan voimavara, mutta erityminen ei saisi johtaa siihen että meillä on uudistyshenkisiä ja osallistavia kouluja ja sitten sulkeutuneita vanhan säilyttäjiä. Ehkä olemme välivaiheessa, kun muutospaine on kuitenkin ollut melko kova. Toivon ja uskonkin että eteenpäin mennään, toisilla vähän jarrua päällä ja toisilla voi vauhti olla liiankin kova. Menneisyyteen tutustumalla voi löytyä hyvä reitti ja vauhti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti