Koulu varustaa lapset ja nuoret tulevaisuuteen. Tästä ollaan varmaankin yhtä mieltä. Mutta, miten se pitäisi tehdä?
Kasvatustietelijä Ari Saari pääsi julkisuuteen (HS 16.1.) jokin aika sitten varoittaessaan koulutuksen liian nopeasta muutoksesta ja pitäessään hidasliikkeistä koulua hyveenä: ”Hieman hidasliikkeinen, muusta maailmasta etäisyyttä ottava koulu on arvokas idea.”... "Hän uskoo, että koulu tarvitsee enemmän autonomiaa kuin ajan seuraamista. " No toki näinkin. Vaikka olenkin sitä mieltä, että historia on arvokasta, niin se on siksi, että voidaan ennakoida tulevaa ja ymmärtää omaa aikaansa. On tärkeää myös säilyttää kulttuurin arvokkaat osat, kun mennään eteenpäin.
Ei ole helppoa tietää mikä on arvokasta ja säästettävää koulutuksen jatkumossa ja mitä pitää uudistaa kokonaan tai osin. Tämän asian tunnistaminen vaatii opettajilta ihan uudenlaista ja erityistä osaamista. Tänään Hesarissa oli teemana koulutus ja sen muutokset. Tulevaisuuden tutkijat Risto Linturi ja Elina Hiltunen ovat hahmotelleet muutosta ja sen tuomia koulutuksen muutoksen tarpeita. Ja niitähän on, enemmän kuin haluaisimme.
Tulevaisuutta ennustetaan megatrendien kautta. Globaalisti on nähtävissä pitkään jatkuneita megatrendejä, jotka ovat jo muuttaneet kulttuuriamme ja tulevat muuttamaan lisää. Niitä ovat esimerkiksi ilmastonmuutos, väestönkasvu, väestörakenteen muutos, ekokriisi ja resurssien väheneminen, eriarvoisuuden kasvu sekä teknologian kehitys. Jo nyt nähdään, miten työelämä on muuttunut. Harva valmistuu enää yhteen ammattiin. Uusia ammatteja syntyy koko ajan ja niihin kehitetään koulutuksia.
Tiedän, muutokset ahdistavat jo nyt opettajia. "Kunpa saisi vain keskittyä omiin hommiinsa" "Opetussuunnitelma on ihan mahdoton" . Kun opettajalla on melko itsenäisen asiantuntijan asema, emme useinkaan pidä ulkoa tulleista uudistuksista tai vaatimuksista. Niinpä on motivoiduttava sisäisesti. Tämä tapahtuu tiedon avulla- ja tarvitaan usein myös työtoveria innostamaan.
Risto ja Elina puhuvat asiaa ja tärkeää sellaista. Opettajien pitäisi olla futurologeja, ainakin harrastusmielessä. Uteliaisuus tulevaan on hyve, kun toimitaan tulevaisuuden hyväksi, eikö? Muutamia tärppejä harastukseen:
- Linturin mukaan tulevaisuuden osaajille tulisi opettaa taitoja, joita opettajat eivät itsekään kunnolla tunne tai hallitse. Heistä tulee valmentajan kaltaisia, ja he oppivat yhtä aikaa oppilaiden kanssa.
- Hiltunen ja Linturi nostavat esiin luovuuden, kriittisen ajattelun, hyvät teknologia-, vuorovaikutus- ja ryhmätyötaidot sekä oppimaan oppimisen.
- Linturi sanoo, että jatkossa tärkeää ei ole tieto eikä kyky oppia tietoa, sillä koneet tietävät ja osaavat, vaikka ne eivät hallitse inhimillisiä merkityksiä.Sen sijaan ihmiselle yhä tärkeämpiä taitoja ovat kyky ymmärtää merkityksiä, ratkaista ongelmia ja arvioida tiedon ja prosessien laatua kriittisesti.
- Linturin mielestä suomalainen koulutus kaipaa muutosta: nykyistä vähemmän yksityiskohtia ja enemmän ongelmanratkaisutaitoa, merkitysten vertailua, taitoa oppia ja ottaa selvää mistä tahansa sekä lähdekriittisyyttä.
Varmaan moni tunnistaa nämä tarpeet. Koulutuksen kehittäjäopettajat ovat jo pitkään vieneet kasvatus- ja opetustyötä suuntaan, joka palvelisi näitä tarpeita. On opittava oppimaan. Oppiminen on otettava omaksi, tarvitaan osallistamista. - Jäin miettimään mikä estää koulutuksen astumisen uuteen aikaan. Tuli mieleen esimerkiksi opetuksen siilomaisuus ja arviointi joka kohdistuu yhteen oppiaineeseen kerrallaan. Ei ole oppijoille silloin kovin helppoa esimerkiksi ymmärtää laajasti merkityksiä. Muitakin rakenneongelmia on. Miten esimerkiksi vuorovaikutustaitoja voi harjoitella ja oppia syvällisesti alati muuntuvassa toimintaympäristössä? Yhteistyötaitoja harjoitellaan ensin turvallisesti luottamussuhteissa, jotta opittuja taitoja voidaan siirtää sitten uusiin tilanteisiin. Yhteisötaidot ovat vaativia aikuisillekin, saati kasvaville lapsille. Siksi tarvitaan yhteisöllistä pedagogiaa, pitkäkestoisia suhteita kouluihin. Suuresti auttaa, jos opettajat oppivat toimimaan avoimen opetuksen periaatteella. Linkki podcastiin Avoin opetus
Onhan tässä kuormittavassa korona-ajassa jotain positiivistakin: ”Tottumus ja osaamisen puute hidastavat merkittävästi kehitystä, kun taas pakko on paras muusa. Kulttuurinmuutos vaatii usein jonkin koronakriisin kaltaisen järkytyksen”, Linturi sanoo.
Näinhän se ikävä kyllä on. Opettajan autonomia ja koulujen säilyttävä kulttuuri on paljossa arvokas, mutta muutoksia torjuva. Uudistukset jäävät usein näennäisiksi tai palataan vanhaan, kun ulkoinen paine helpottaa. Vanhana digipedagogina usein nähty juttu :). Siksi tarvitaan opettajien yhteistyötä, kannustavaa ja innostavaa yhdessä oppimista, opettajillekin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti