Kiusaamista vastustetaan ja se on oikein. Tällä kertaa Opetushallitus julkaisi työryhmän toimenpideohjelman tammikuun lopulla: Toimenpideohjelma kiusaamisen, väkivallan ja häirinnän ehkäisemiseksi varhaiskasvatuksessa, kouluissa ja oppilaitoksissa (linkki)
Tavoitteeksi on asetettu: Nollatoleranssi kiusaamiselle, häirinnälle, sosiaaliselle syrjinnälle ja väkivallalle kouluissa ja oppilaitoksissa. Laaditaan toimenpideohjelma kiusaamiseen puuttumiseksi ja yksinäisyyden vähentämiseksi.
Ohjelmassa on paljon hyvää ja jostain painotuksista olen suorastaan iloinen. Se, miten ohjelma jalkautuu, on ihan toinen juttu. Eroja tulee olemaan kuntien ja oppilaitosten välillä. Erityisen paljon riippuu siitä, miten riittävää ja laadukasta ohjausta ja voimavaroja saadaan ohjattua ohjelmassa mainittujen tavoitteiden toteuttamiseksi. Osa toimenpiteistä on kyllä kunnianhimoisia, eivätkä ole ennen toteutuneet kovin hyvin. Hyvä että taas yritetään. Nollatoleranssi on termi jolla kai kaikki oppilaitokset nytkin ilmaisevat suhtautumistaan kiusaamiseen, väkivaltaan koulussa.
Linkistä voi lukea tuon lyhyehkön dokumentin, mutta nostan kommentointiin itseäni miellyttävät, yhteisöllisyyteen liittyvät kohdat:
Toimenpide 1: Tunne- ja vuorovaikutustaitojen vahvistaminen varhaiskasvatuksessa Tässä voi ajatella, että kyse on yhteistoimintataidoista, olen käyttänyt myös termiä yhteisötaidot. Myönteinen osallistuminen yhteiseen toimintaan edellyttää hyviä vuorovaikutustaitoja ja itsetuntemusta, etenkin suhteessa muihin. Kun luonnolliset harjoitusympäristöt ovat pitkälti kadonneet, on yhä tärkeämpää kasvattaa ja ohjata yhteistoimintaan -ja aloittaa ajoissa, ennen kuin minäkuva alkaa olla vaikeasti muutettavissa.
Toimenpide 3: Sitouttava kouluyhteisötyö Tätä ei kuvailla ohjelmassa tarkemmin, mutta jos se tarkoittaa osallisuuden ja aktiivisen toimijuuden mahdollisuuksien parantamista, niin hyvä. Yhteisöllisyys ja siihen sitoutuminen syntyy osallisuuden tunteesta.
Toimenpide 6: Perusopetuksen oppimisyhteisöjen turvallisuuskulttuurin edistäminen Turvallisuus on tunne. Eniten turvattomuutta kasvattaa kouluissa liian suuri ihmissuhdeverkosto tai sen liian suuri vaihtuvuus. Toivottavasti otettaisiin tässä kohdassa askelia kohti pysyvyyttä ja ennakoitavuutta ihmissuhteissa kouluissa.
Toimenpide 10: Ennalta ehkäistään jengiytymistä edistämällä lasten ja nuorten myönteistä ryhmäytymistä Tämä on kympin arvoinen oivallus, jota olen odottanut! Pitkällä opettajan urallani on ollut nähtävissä, miten syrjäytyvät löytävät liian helposti toisensa ja alkavat toteuttaa heille yhteisössä lankeavaa roolia. Väitän, että tähän kehitykseen voi ja pitää vaikuttaa. Hyvät kaverit voivat suojata vertaistuella arvaamattomasti, jos ei tueta lintsaamista, dokaamista, kiusaamista yms. Hyvässä kaveriporukassa ei tarvitse ansaita kaveruutta epäterveillä ansioilla. Koulussa voidaan ohjata keveriporukoiden syntyä ja yrittää hajottaa syrjäytyvien jengiytymistä. Tähän tarvitaan usein myös kotien tukea ja avointa keskusteluakin.
Toimenpide 12: Toisen asteen oppilaitosten yhteisöllisen toimintakulttuurin kehittäminen Hurraa myös tälle oivallukselle. Toisen asteen koulutus on kehittynyt usein yksilölliseksi, niin että opiskelijoille ei välttämättä synny turvaverkkoa tai yhteistä muistijälkeä, josta saisi tukea tulevalle työ- tai opiskelu-uralle. Yhdessä oppii aina paremmin. Osa opiskelijoista on ehkä muuttanut kotoaan pois tässä kohtaa. Kaikki eivät välttämättä osaa kerätä sosiaalista pääomaa uudessa paikassa tai kuljettaa sitä mukanaan uuteen paikkaan. Hyvä tavoite!
Toimenpide 14: Nuorisotyön menetelmien ja toimintamallien jalkauttaminen kouluihin ja oppilaitoksiin
• Kiusaaminen on ryhmäilmiö, joten toimintakulttuurin ja vuorovaikutuksen kehittäminen on keskeistä.
• Nuorisotyön ydinosaaminen on nuorten kohtaaminen. Kiusaamista tapahtuu myös kouluajan ulkopuolella (vapaa-ajalla, harrastuksissa), nuorisotyöntekijä kohtaa nuoria myös koulun ulkopuolella. Tämä mahdollistaa nuoren kohtaamisen matalalla kynnyksellä ja kokonaisvaltaisen tuen.
• Nuorisotyö voi tuoda kouluihin ja oppilaitoksiin menetelmiä, joilla yhdessä nuorten kanssa suunnitellaan ja toteutetaan toimintamalleja ryhmäyttämiseen, kiusaamisen vastaiseen työhön sekä syrjinnän ja yksinäisyyden ehkäisyyn. Valtakunnallinen kehittämistyö on jo alkanut mm. nuorisoalan osaamiskeskus Nuoskan toimesta. Nuorisotyön menetelmillä ja toimintamalleilla voi olla tärkeä rooli myös sitouttavan kouluyhteisön toteutuksessa. (min. Saarikko) Täällähän se on! Ryhmäilmiö... Tätä olen minäkin erässä työryhmässä käynyt ministereille ja Opetushallitukseen kertomassa. Vaikka tuntui, että ei oikein uskottu, ehkä osaltaan ajatus edistyi. Hienoa on, että todetaan (saman) kiusaamisen tapahtuvan myös koulun ulkopuolella. Tässä nuorisotoimi voisi auttaa. Harmi vain, että tämä ryhmäilmiö-termi on esillä vain tässä, kun se olisi ollut tarpeen aiemminkin esim kohdissa 3 ja 6. Koulussa ryhmäilmiöitä ohjataan oppitunneilla, luokissa, ryhmien sisällä, opettajan toimesta pedagogisin keinoin. Viittaan esim. kirjaamme Rakenna oppiva ryhmä - pedagogisen viihtymisen käsikirja (linkki)
Liian usein kiusaamisen ehkäisyssä puhutaan kiusaamisen seurausten hoidosta. Siinä suhteessa tämä toimenpideohjelma on oikealla asialla. Paljon hyvää on saatu ohjelmaan, mutta paljon pitää tapahtua, jotta näin kunnianhimoisiin tavoitteisiin päästään. Mutta rakenteellisia muutoksia tarvitaan ja liikahduksia opettajayhteisöjen pedagogisessa ajattelussakin, sillä ryhmien pienentämisen ja erityishenkilökunnan lisäämisen tie on jo kuljettu loppuun parinkymmenen vuoden aikana. Kiusaamista ehkäistään parhaiten rakentamalla (tarvitaan johtamista) kouluista myönteisiä yhteisöjä, jotka tuovat turvallisuutta ja innostavat oppimaankin. Tällöin mennään luokkien/ryhmien rakenteen sisään ja toimitaan vuosien aikajänteellä, ei oppitunti kerrallaan. Vaativaa, mutta palkitsevaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti