Satuin kuuntelemaan Ylen Tiedeykköstä Areenasta. Aiheena oli ihmisen puhekyvyn kehitys ja merkitys. (LINKKI ohjelmaan) Asiantuntijoina olivat professori Martti Vainio ja dosentti Sonja Koski. Opin paljon ihmisyydestä- ja jotain tästä ajasta.
Havaitsin, että aihe kytkeytyi nykyiseen yhteiskunnalliseen tilanteeseen (ja keskusteluun) syvällisesti. Opin, että ihmislajille on ominaista puheen avulla kerryttää tietoa kumulatiivisesti. Puhe on myös edellytys ja mahdollisuus monimutkaiselle yhteistyölle. "Toisaalta me voidaan ajatella, että kielihän on yhteistyöllinen prosessi, tai kommunikaation yhteistyöllinen prosessi itsessään." (Sonja Koski) Ihmislajille on (ollut) ominaista pyrkiä yhteistyöhön ja nähdä hyvin paljon vaivaa, jotta tulee oikein ymmärretyksi.
Mielen teoriaa käsiteltiin myös, sillä sen avulla voimme viestittää monimutkaisiakin asioita. Esimerkiksi, kun selitämme jotain, niin ennakoimme mitä kuulijan mielessä tapahtuu, ja kuulija tietää tämän myös. Näin molemminpuolinen vastaantulo helpottaa ymmärtämistä. "Minä ymmärrän, että sinä ymmärrät". Jos yksinkertaistan, niin ehkä mielen teoria käsittelee paljon toisen asemaan asettumisen mahdollisuuksia. Ohjelmassa todettiin myös, että kielen kulttuurinen ominaisuus on, että voidaan tarkoittaa muutakin kuin sanotaan. Piilomerkitykset ovat usein kulttuurisia. Ja tästä jo tulee mieleen viime päivien keskustelu siitä, kuka sanoi ja mitä tarkoitettiin....
Jotta yhteistyö voi kehittyä, tarvitaan syvää luottamusta. Ja siinä ihmislaji erottuu lähisukulaisistaan. Lasten kasvattaminen on asia, jossa poikkeamme täysin muista kädellisistä. Jaamme kasvatusvastuun. Sonja Koski totesi, että muilla kädellisillä ei tulisi kuulonkaan, että vastasyntynyttä kierrätetään sylistä toiseen, kuten meillä on usein tapana. Tämä vaatii valtavaa luottamusta. Yhteisöllisessä kasvatuksessa on paljon etuja. Se mahdollistaa kumulatiivisen tiedon jakamisen ja yhteistyön kehittymisen tajun lapselle. Näemme, että kaikki monimutkainen kehitystyö on yhteistoiminnan tulosta.
Puhe on kehittynyt lähikontaktissa käytettäväksi. Sitä on edistänyt se, että siedämme toisia lähellämme ja jopa hakeudumme lähelle muita. (Tämä tilanne kommunikoinnin suhteen on nyt osin digiajalla häiriytynyt)
Johdin näitä ajatuksia kirjaamme Luottamus ja kansalaisuuten kasvaminen- sosiaalisen pääoman pedgogiikasta (2022). Olimmepa profeettoja, kun valitsimme tuon nimen! Näyttää yhä enemmän siltä, että kun vaikutusvaltaa rohmutaan, niin luottamusta voidaan horjuttaa ja yhteiskuntaa jakaa osiin viestimällä epäluottamusta. Salaliitot, toisinajattelijan leimaaminen ja puheen väärinymmärtäminen murentavat nopeasti yleisen tason luottamusta. On varsin surullista ja ymmärtämätöntä, kun elämme yhteiskunnallisessa keskustelussa aikaa, jossa omaa vaikutusvaltaa lisätään epäluottamusta kylvämällä ja viestintää hämärtämällä. Luottamus ja viestintä kuuluvat yhteen ja luovat turvallisuutta sekä hyvinvointia vain, kun kaikki sitoutuvat tekemään parhaansa yhteiseksi hyväksi. Kun kulttuurinen jakautuminen on jo tapahtunut, pitäisi meidän nähdä paljon vaivaa turvallisen ja tietoa lisäävän kommunikaation varmistamiseksi. Nyt eivät kaikki sitä ymmärrä tai eivät halua ymmärtää. Yhteisöllisyys rakentuu luottamukselle.
Koulussa kaikki tämä tarkoittaa, että meidän tulee tukea lasten tarvetta viestiä, tulla ymmärretyksi ja kuulua turvalliseen yhteisöön. Nämä ominaisuudet kun tekevät meistä ihmisiä, jotka voivat rakentaa hyvän yhteiskunnan. Koululla on tehtävänä luoda ja ylläpitää sivistystä. Pelkkä tiedon jakaminen ei maailmaa paranna, vaikka onkin tärkeää. Koulutuksen sivistys- ja kasvatustehtävä on yhä tärkeämpää, nyt kun sivistymättömyyttä esiintyy yhteiskunnan päättävissäkin piireissä ja epäluottamus leviää monelle taholle. Siitä ei koskaan ole seurannut hyvää. Yhteiskuntaa voi ja pitää kehittää dialogissa.
