Entäpä jos?

 Kyllä niin ilahduin kun luin Anna Peltolan kirjoituksen Uuden Suomen blogit osastolla: Entä jos PISA-tulokset kertovatkin kasvatuksesta?  (LINKKI) Niin, koulun tehtävä on Peruskoululain mukaan kasvattaa ja opettaa, miksi mitataan yleensä vain opetuksen tuloksia? Ei oikeastaan ollenkaan puhuta tai arvioida sitä, miten koulu onnistuu kasvattamaan uusia kansalaisia. No se onkin vaikeampaa kuin erilaisten ainesisältöjen osaamismittauksien teko.

 Peltola kirjoittaa: "PISA-tuloksissa painottuu oppimisen näkökulma,. Nuori nähdään (epäonnistuneen) suomalaisen koulun tuottamana PISA-robottina. Oppimista ei ole tapahtunut toivotulla tavalla. On mm. luettu ja laskettu väärin. Koulussa ei ole ollut enää tarpeeksi aikaa eikä resursseja opettaa tehokkaasti.  Mutta entäpä jos ei olekaan kyse oppimisesta ja opettamisesta? Entäpä jos kyse onkin kasvusta ja kasvattamisesta!"  No kyllä on hyvä kysymys!

Peltola jatkaa muistuttaen, että luokanopettajat ovat kasvatustieteen maistereita (eikä se ole sattumaa!) Hän huomauttaa, että peruskoulussa aika ajoin nostaa päätään luokanopettajien ja aineopettajien vastakkainasettelu. Heikentyneitä Pisa-tuloksia voidaan selittää luokanopettajien heikomman aineenhallinnan syyksi. Väärin: "Kasvatustieteen ja sen myötä ihmisen kasvun ja kasvatuksen asemaa kaiken oppimisen perustana soisin korostettavan enemmän. Oppimisessa ja opettamisessa on aina kyse myös kasvamisesta ja kasvattamisesta." Siksi koulussa tarvitaan kasvatustieteeseen erikoistuneita maistereita eli luokanopettajia. 

On välillä turhauttavaa seurata koulukeskustelua ja sitä, miten Pisa-tuloksia pitää nostaa. Halutaan lisää opetusta, pienempiä rymiä ja lisää eritysihenkilökuntaa yms. Sekin auttaa, mutta pitää katsoa miten koulun rakenne tukee lasten kokonaisvaltaista kasvua ja heidän sosiaalisen pääomansa riittävää kertymistä? -Miksi muuten meidän pitäisi olla maailman parhaita näissä mittauksissa, jotka eivät kerro koulusta yhteisön laadusta kovinkaan paljon? Viittaan edelliseen kirjoitukseeni. Kun koulun on lapsen tärkein kasvuympäristö kodin jälkeen (joskus jopa tärkein) niin koulun kasvatuskulttuurilla on todella suuri merkitys.
Toistan aiemmin sanottua: Koulussa ilmenevät ongelmat johtuvat pitkälti aikuisten ehdoilla syntyneistä rakenteista ja opetuspainotteisesta ja kasvatusta syrjään työntävästä opetuksen ohjauksesta etenkin kuntien tasolla. Lapset kyllä oppivat kun he säilyttävät koulussa uteliaisuutensa, ovat oppimismyönteisiä ja tuntevat olonsa turvalliseksi. Se perusedellytys taas toteutuu kun tuntee olevansa yhteisön jäsen elikkäs tietää yhteiset tavoitteet ja tuntee voivansa vaikuttaa yhteisön toimintaan. Pysyvyys, pysyvyys ja osallisuus!