Pisaa piisaa

Taas on Pisa-uutisten (kohinan) aika. Pisa 2025 -tutkimuksen tulokset julkaistiin eilen. Suomessa tutkimuksen totetuttaa Koulutuksen tutkimuslaitos Jyväskylän yliopistossa. Tutkimukseen osallistui 91 maata.

Kovasti ollaan taas huolissaan osaamisen "jyrkästä" pudostuksesta. Kun huono uutinen on se kiinnostava... Tilastot ja kuvaajat ovat niinkuin ne näyttävät. Heikennystä on, mutta voi varmaan todeta, että ollaan kuitenkin yleisessä eurooppalaisessa kehityksessä ja edelleen keskiarvojen yläpuolella.

Jos katsotaan nimittäin käyriä muiden rinnalla niin tilanne on parempi, mutta muutosta tarvitaan. Millaista, siinä kysymys?

Katsoin A-studiosta eilen miten Mari-Pauliina Vainikainen sitkeästi nosti keskusteluun muutkin tutkimukset ja isot linjat. Koulutuksen arviointi on vaikeaa, mutta sitä ei voi tehdä yksittäisistä ilmiöistä käsin. Koulu on osa yhteiskuntaa ja lapset tuovat kouluun oman sosiaalisen pääomansa. Tällä on iso merkitys. Yksittäiset asiat kuten ryhmäkoko, opetuksen tuki, opettajien osaaminen tai kännykät ovat tietenkin vaikuttavia tekijöitä, mutta tarvitaan kokonaiskuvaa kun halutaan parantaa tilannetta.

Laajempi kuva onkin esillä PISA205-ensituloksia julkaisussa: "Kuten aiemmissakaan PISA-tutkimuksissa, ei osaamisessa tapahtuvia muutoksia voida tyhjentävästi selittää kerätyllä aineistolla". Käsitänkin niin, että tulokset ovat seurauksia asioista, joita emme täysin hahmota. Julkaisun loppulauseissa viitataan koulun merkityksellisyyden laskuun nuorten keskuudessa. Myös asenteet koulua kohtaan ovat muutuneet selvästi kielteiseen suuntaan. Tässä on varmaan laskevien tulosten moottori.

Pari omaa ensihavaintoa: 

Opetushallituksen tiedotteessa opetusneuvos Tommi Karjalainen huomauttaa, että kaikissa osallistuneissa maissa ei saavutettu tutkimuksen tai vastausasteen kriteereitä. Lisäksi keskusteluissa on ennenkin vilahtanut, miten Suomessa ja muissakin Euroopan maissa nuoret eivät vastaa välttämättä parastaan yrittäen, koska Pisa-testi ei vaikuta kokonaisarvioon. Aasian hyvin menestyneissä maissa asia voi olla ihan toisin.

Samassa tiedotteessa todetaan: Muutokset edelliseen PISA 2022 -tutkimukseen olivat pääosin pieniä.
Tämänkertaisia tuloksia arvioitaessa onkin katsottava kehityssuuntia pitkällä aikavälillä. Ehkä voi jopa ajatella että uusin PISA -kysely on jonkinlainen torjuntavoitto, sillä jyrkin tulosten heikennys tapahtui jo aiemmin. Valtioneuvoston tiedotteessa pyritään rauhoittelemaan muistuttamalla, että osaaminen on edelleen keskiarvon yläpuolella.

Oma huomioni suuntautuu koulun merkityksellisyyteen ja osallisuuteen. Kun vaikka etsitään syitä naapurimme Viron paremmuuteen, niin suurin ero on kouluksen merkityksessä,  yleisessä arvostuksessa. Opettajan työ on helpompaa kun oppilaat tulevat kouluun oppimaan. Virossa uskotaan, että koulutus tuo paremman aseman työelämään ja nostaa elintasoa. (Virossa ei muuten ole laajoja kännykkäkieltoja vaan digiä käytetään oppimiseen.)

Tähän merkityksellisyyteen viitattiin, kuten nytkin,  jo PISA 2012 Ensituloksia -julkaisussa, mutta asiaan ei ole saatu oikein otetta. Loppulauseessa todettiin : PISAn tulokset kertovat osaltaan siitä, että koulun arjen ja nuorten odotusten välillä on kasvava kitka. Ristiriita koulun pedagogisten ja kulttuuristen käytäntöjen sekä toisaalta nuorten odostusten välillä on lisääntymässä.  OKM 2013:20  Hyvin sanottu!

Onko niin että heikentyneitä PISA-tuloksia pitää tarkastella yhteisöllisen pedagogian näkökulmasta?
Koulun pitää olla merkityksellinen, oma oppiminen pitää saada haltuun, sisäinen motivaatio pitää olla tarpeksi vahva. Onko koulu jokaiselle meidän oma koulu? Ja kyllä, koulussa voidaan vaatia, etenkin kun edellä olevat asiat ovat kunnossa. 

Olisko aika muuttaa koulujen/luokkien sosiaalista rakennetta oppilasta paremmin palvelevaksi? Vertaistuki kotiryhmissä voisi estää segregaatiota ja tehdä oppimisesta mielekäämmän ja koulusta turvallisen. Sosiaalisen pääoman tasaisempi jakautuminen on iso haaste. Jos oppilas päätyy kouluvihamieliseen seuraan, ei hänellä ole kovin hyviä mahdollisuuksia menestyä opinnoissaan.

Koulua voi tehdä merkityselliseksi monin tavoin. Virossa on ollut juuri iso juhlapäivä (Tarkuse päev eli viisauden päivä) kun koulut ovat alkaneet. Meillä isommat opilaat eivät juuri jaa ekaluokkalaisten intoa, vaan kouluun pitää mennä usein vastentahtoisesti kun loma loppuu. Aika arkisesti koulutyö alkaa useimmissa kouluissa...Toivottavasti opettajat sentään ovat innostuneita ja näyttävät että koulu on tärkeä ja siellä on mukavaa yhdessä.
Isoja haasteita, mutta myös kiintoisia ja varmastikin ihan mahdollisia ratkaista!