Sukupuolella on väliä

Uutinen Hesarista: Sukupuolikiintiöt koulutuksiin?

Minua, sukupuolikiintiöläisenä opettajankoulutuksen läpikäyneelle, uutinen oli kiinnostava paitsi nostalgiamielessä, myös yleisesti.

Ihmiset ovat keskimäärin miehiä ja naisia. Nykyinen ihmistutkimus löytää sukupuolten kesken muitakin kuin kromosomi tai hormonieroja, mm. aivokuvaukset avaavat jännitääviä näköaloja.

Virallinen kasvatus on siirtynyt pääsääntöisesti naisille. Päiväkodeissa on todella vähän miehiä, luokanopettajissa yhä vähemmän ja ymmärtääkseni aineopettajissakin miesten osuus pienenee koko ajan. Yksinhuoltajista suurin osa on naisia. Pojilla menee tutkitusti huonommin kuin tytöillä koulussa, jatko-opinnoissa ja elämässä yleensäkin.
Onko tämä ok?

On tosiaan merkillepantavaa miten poikia kehitystä syrjivä kehitys on voinut jatkua pitkään, ilman että siihen on reagoitua kovinkaan kummoisesti. Kehityksestä on jo tullut itseään ruokkiva. Ei voida vedota menneisyyden vääryyksiin.

Päiväkodit ja koulut ovat kasvaville myös aikuisten yhteiskunnan näyttämö, jossa mallinnetaan rooleja ja toimintatapoja. On kovin huolettavaa, kun julkinen kasvatusjärjestelmämme viestii laajalti, että lasten kasvatus on naisille kuuluva alue. Malli siirtyy tehokkaasti seuraavalle sukupolvelle. Tästä kärsivät mielestäni sekä tytöt että pojat, miehet ja naiset.

Asia on niin tärkeä, että voidaan minusta ihan hyvin ottaa kiintiöitä käyttöön- mieluitehn nopeasti. Miesten osuutta kasvatus- ja sosiaalialalla ei voida merkittävästi lisätä hurskailla toiveilla tai edunvalvontajargonialla. Joka tapauksessa ollaan myöhässä ja tilanteen korjaaminen kestää kumminkin  (liian) kauan.

Laki ja harkinta, vielä kerran

Sunnuntain Hesarissa apulaisoikeuskansleri Mikko Puumalainen kirjoitti laittamattomasti Sastamalan tapauksesta elikkä miksi rehtori tai kukaan mukaan koulussa ei voi keksiä rangaistuksia, vaikka ne olisivatkin hyviä.

Otsikkona oli: Laki on koulussa lapsen ja aikuisen turva.
Puumalaisella oli hyviä perusteita. "Lain noudatamisessa tulee olla erityisen tarkkana, varsinkin kun kyse on aikuisen vastuulla olevista lapsista." "Aikuisen lakiin perustuva toiminta kouluissa on lapsille myös kasvatuksellinen esimerkki" Niinpä!
 Ja "laki suojaa mielivallalta"

Monet kasvatus- ja opetusalan ihmiset ovat protestoineet apulaisoikeuskanslerin toimintaa vastaan ja pitäneet huomautusta Sylvaan koulun rehtorille nipotuksena ja terveen järjen vastaisena. Reaktio juontuu minusta historiasta. Meillä opettajan asema on ollut poikkeuksellisen itsenäinen, opettaja on voinut toimia kuten on parhaaksi nähnyt. Opettajat eivät tutkitusti tunne oman alansa lainsäädäntöä tai opetussuunnitelmia kovinkaan tarkasti, kun ei ole ollut tarvis....

Elämme nyt aikaa, jolloin yhteiset ja pitävät  pelisäännöt ovat kasvatuksellisesti yhä tärkeämpiä. Koulun tulee kohdella oppilaitaan samalla tavalla koulun sisällä ja koulujen kesken.
Kouluyhteisössä on hyvä olla yhteisenä arvona lainkuuliaisuus ja avoimuus, eikö vain? Arvot ovat totta, kun tehdään niiden mukaisesti, vaikka niistä seuraava toimi ei aina olisi edes paras vaihtoehto.

Kuten Puumalainen totesi; keskustelujen perusteella voidaan lakeja muuttaa ja antaa uusia ohjeita opettajille. Avoimessa yhteiskunnassa rikkomuksessa seuraa ennakkoon ilmoitettu (lainmukainen) rangaistus, se on reilu peli.

http://www.okv.fi/43/OKV_427_1_2011.pdf  Tässä linkki alkuperäiseen lausuntoon.

Viikon väittelyt

Viikolla on ollut keskustelujen valokiilassa kaksi kiistanalaista asiaa, jotka koskevat kouluja(kin).


http://www.keski-uusimaa.fi/artikkeli/149794-kaupunki-kielsi-paivakotikuvaukset#comment-98032

Viimeisin oli tämä. Keskustelu viriää ehkä kouluissakin. Otan asiaan yhteisöllisen kannan. Kuvaamisesta päiväkodissa ja kouluissa voi varmaan olla montaa perusteltua mieltä. Kiellon perusteet tuntuvat minusta ihan päteviltä, kuten nekin mielipiteet, jotka eivät kieltoa ymmärrä. No, asiassa on tehty pätös ylemmällä taholla eli Järvenpään päivähoidon johtoryhmässä. Kuvien ottaminen aiheuttaa tietysti vaivaa arjessa, ei varmaankaan johtoryhmässä, jossa on käyty oma ja rohkea keskustelu. Perusteet ovatkin lähinnä pedagogisia.
Kuvat on tarkoitettu koteihin, vaikkakin päiväkotiin tai kouluunkin jää yhteiskuvia, joita voi käyttää esimerkiksi kiusaajien löytämisessä.
Yhteisöllinen kantani on, että tätä asiaa olisi ollut hyvä kysyä vanhemmilta ja henkilökunnalta. Koulujen ollessa kyseessä voitaisiin varmaan käsitellä asiaa oppilaiden edustustossa. Voitaisin käydä dialogia: Onko valokuvaaminen tärkeää? Miten se olisi parasta hoitaa?
Ei huono tuo Järvenpään ajatus, että vanhemmat ottaisivat aktiivisen roolin asiassa, joka ei oikeastaan ole päiväkodin tai koulun tehtävä. Luonteva yhteistyön paikka.

http://yle.fi/uutiset/lihava_riita_koulujen_rahoituksesta/6309348

Ja toinen on tämä. Tässäkin uutisessa on aika paljon yhteisöllisiä piireitä ja tuntuu että varsinkin niitä varottavia huonon yhteisöllisyyden piirteitä.
Kiista lienee poliittinen(kin). Eikä voi olla satumaa, että asia nostetaan esiin juuri kuntavaalien alla. Demariopetusministeri on ollut kovin jämäkkä asiassa. Mutta, näyttää siltä että kyseessä on huonon yhteistyön, kateuden ja heikon hallinnon aiheuttama riita.
Sen verran olen minäkin kunnanhallituksessa budjetteja nähnyt, että tiedän laskelmien olevan juuri sellaisia kuin niiden halutaan olevan. Ainakin silloin kun halutaan vaikuttaa mielipiteeseen. Yksityiskoulut ovat valtionrahoituksessa varmaan saaneet enemmän rahaa, silloin kun esimerkiksi Helsingissä laskettiin koulujen resurssia. Samaa kurjutta siis vaaditaan tasa-arvon nimissä kaikille?
En ymmärrä myöskään sitä, että jos koulut saavat nykyään oppilaskohtaisen määrärahan kunnan keskiarvon mukaan, niin miten joku saa enemmän kuin toinen?
Ymmärrän asian niin, että yksityiskouluissa rahaa käytetään erilailla (tehokkaasti?) kuin muissa kouluissa.
Kateus on varmasti ollut tässä asiassa eräs liikkelle paneva voima. Se on erittäin helposti yhteisöihin leviävää energiaa. Voi silti olla että aihettakin on. Voi hyvinkin olla, että sellaista totuutta joka olisi kaikille ristiriidaton, ei asiassa löydy.
Seurataan asiaa.