Operanking - kiusallinen mahdollisuus

LISTA.
Kaikki siitä ovat kuulleet, muuta siitä ei puhuta ainakaan opehuoneessa, vai?
Oppilailla on kautta aikojan ollut omana hiljaisena tietonaan oman koulunsa opettajien rankinglista.
Tämä lista on sellainen, että sen kärjessä ovat  oppilaiden mielestä kivat opettajat ja häntäpäässä kauniisti sanottuna tylsät.

Tällainen  lista on melko hitaasti muuttuva. Jos opettaja joutuu  listan häntäpäähän, on sieltä hyvin vaikea nousta. Oppilaat kertovat uusille oppilaille opettajien statukset ja pitävät yllä opettajien statuksia omalla toiminnallaan. Listaus jatkaa elämäänsä melko muuttumattomana vaikka oppilaat vaihtuvat. Kulttuuri jatkuu.

Entä sitten? Opettaja-oppilassuhteella on merkitystä oppimistuloksiin. Suomessa ei asiaa ole liiemmin tutkittu, mutta jo vuosia sitten professori Pertti V.J. Yliluoma osoittí, että hyvä suhde opettajaan vaikuttaa oppilaan arvosanoihin, merkittävästikin. Samoin voisi ajatella olevan opettajan ja opetettavan ryhmän kokonaisuuden suhteen. Mikäli oppilasryhmä virittyy negatiivisesti jonkin opettajan tunneille, on vaikea saada aikaan innostunutta ja oppimista edistävää ilmapiiriä. Varmaan opettajan omakin motivaatio on koetuksella, mikäli ryhmä viestii välinpitämättömyyttä tai jopa vihamielisyyttä.

Olen seuranut ilmiötä vuosikausien ajan haastattelemalla oppilaitani, jotka siirtyvät yläkouluun aineopettajien huomaan. Tavallisesti oppilailla on jo valmiiksi "tietoa" siitä kenen tunnit ovat kivoja ja kenen tylsiä. Kun tavatessa kyselen kuulumisia ja koulun sujumista, kuulen usein että jossain aineessa ei jaksa tehdä töitä, kun opettaja on niin tylsä. Olen aina haastanut tätä tapaa ajatella, sillä eihän siinä ole mitään järkeä, että hankkii huonoja arvosanoja vain siksi että ei pidä opettajasta. Näin kuitenkin monet toimivat.

Meillä luokanopettajilla on tässä tavallaan etulyöntiasema. Kun oppilasryhmälle on aikaa, voi rakentaa oppilaisiin luottamussuhdetta, joka antaa "kivan", oman open aseman. Aineopettajille tämä ilmiö on melkein vielä tärkeämpi hallita, mutta työkaluja on niukasti. Haasteellinen tilanne. Oppilaiden motivaatio ja koko opetusryhmän suuntautuminen rakentuu paljolti ilmiölle, jota ei yleensä opettajayhteisössä käsitellä.  Koulun suosikkiopettajat paistattelevat oppilaiden arvostuksen ja  suoranaisen ihailun kohteena, kun huonoimmassa asemassa olevat saattavat pahimmassa tapauksessa saada päälleen oppilaiden enemmän tai vähemmän piilotettua pilkkaa.

Voisiko tämä ilmiö olla mahdollisuus? Olisiko hyödyllistä, jos oppilaiden hiljainen "tieto" opettajien laadusta olisi opettajayhteisön avoimessa käsittelyssä? Jospa selvitettäisiin mitä asioita oppilaat arvostavat. Onko muilla opittavaa niistä opettajista, joihin oppilaat luottavat? Miten koko opettajayhteisö voi muuttaa ja hämmentää operankingia?  On esimerkiksi aika selvää, että listan pohjalle pudonneet opettajat voisivat hyötyä kärkisijoja pitävien opettajien avoimesta tuesta.

Joku voi väittää että ei minun koulussani ole tämmöistä ilmiötä. Jossain muodossa se kuitenkin on aina olemassa. Enkä vielä ottanut puheeksi sitä listaa, jota oppilaiden vanhemmat ylläpitävät...

Erkan opit oppimiseen

Talviolympialaiset ovat ohi. Pakko myöntää että rahalla sai loistavat kisat. Mutta tämähän ei ole urheilublogi. Silti laitan linkin päättäjäisiin.

Yhteisöllisyyden ja oppimisen kannalta joukkueurheilu voi antaa koulutukselle paljon -toisinaan ei. Urheilussa kuten yhteisöllisessä toiminnassa muutenkin on myös huonoa yhteisöllisyyttä. Se on urheilussa esimerkiksi sitä, että tulokset ovat tärkeämpiä kuin yhteisön jäsenten hyvinvointi. Siihen liittyy useinkin pelolla valmentaminen.

Suomen lätkäjoukkue oli Joukkue isolla jiillä, ainakin pelissä. Näinpä Erkka Westerlundin ruutuvihosta otetun kuvan (jonka autenttisuudesta en tiedä), jossa on hänen Dalai Lamalta omaksuttuja suuntaviivoja valmennukseen (kouluissa sanotaan nyt couchaamiseen).

 

 Lainaan mielestäni parhaimmat:

- Kunnoita itseäsi
- Kunnioita muita
- Ota vastuu kaikista teoistasi

- Kun huomaat tehneesi virheen, ota heti askel taaksepäin ja korjaa se

Tässähän on jo aika kattava lista yhteisötaidoista! Mikäli yhteisön jäsenet omaksuvat tämmöisen arvomaailman, menee jo hyvin.

Sitten on se luottamus, joka leimaa Erkan nykyistä valmennusfilosofiaa. Iltasanomien urheilutoimituksen päällikkö Vesa Rantanen kirjoitti minusta todella hienon analyysin luottamuksen merkityksestä joukkue- ja miksei yksilöurheiluunkin. Hänestä esimerkiksi syy siihen että Teemu pelasi nyt kisoissa kauden parasta peliään oli se, että valmentaja antoi rutkasti luottamusta ja vastuuta. Sitä ei ollut enää annettu kotiseurassa Anaheimissa.

Aika hyvä toimintalinja kasvatuksessakin. Ainakin olen itse pitkällä opettajan urallani havainnut, että luottamuksen ja vastuun antaminen nostaa oppilaiden motivaatiota ja parantaa tuloksia. Oppiminen on emotionaalinen ilmiö. Jos opettaja viestii, että ei usko luokan tai oppilaan suoriutuvan hyvin tehtävistään, seuraa itseään toteuttava prosessi. Luottamuksen epääminen aiheuttaa epävarmuutta, joka syö turvallisuuden tunteen. Turvallisuus on taasen oppimisen perusedellytys. Nykyaikainen opettaja on oppilaidensa/luokkansa/ryhmänsä valmentaja. Erkan opeilla saattaisi pärjätä koulussakin hyvin.

Uusi oppiminen ja lukion tuntijako

Koulutuksen kehittämisen yhteydessä on alattua puhua uudesta oppimisesta. Eduskunnan Tulevaisuusvaliokunta on tilannut aiheesta raportin, joka on hyvä:

UUSI OPPIMINEN

Jokaisen koulutuksen parissa työskentelevän ja varsinkin koulutusta ohjaavien tärkeää luettavaa.
Mihin lapsia ja nuoria tulee valmistaa?

Tänään oli Hesarissa Jouni Välijärven hyvä kirjoitus, joka liittyy läheisesti uuden oppimisen käsitteeseen. Professori Välijärvi on muun muassa Suomen Pisa-tutkimuksen koordinaattori, joten hänellä on melkoisen hyvä näköalapaikka suomalaisen koulutuksen vahvuuksiin ja heikkouksiin.

Lukiossa voidaan yhdistää valinnaisuus ja laaja-alaisuus

Minulle kirjoituksen avainlauseet ovat seuraavat:

"Nykyaikainen yleissivistyksen määrittely painottuu tiedon etsimisen, työstämisen, tuottamisen ja esittämisen taitoihin. Opiskelun ensisijainen päämäärä ei ole tiedon omaksuminen vaan aktiivinen tiedon kanssa työskentely. Harjaantuminen taitoihin, joita tällöin tarvittaisiin, ei ole mahdollista rinnan lukuisissa eri aineissa."

Toisin sanoen perinteinen lukio ei voi nykyisellä ainerakenteella turvata yleissivistystä sen nykyisessä merkityksessä eikä anna hyviä jatko-opintomahdollisuuksia. Molemmat lukion keskeisiä tehtäviä kumminkin. Välijärvi tarjoaa ratkaisuksi aineiden ryhmittämistä perheisiin. Uusi oppiminen käsittääkin terminä juuri uudenlaisen osaamisen painottamista, taidot ovat nyt tietoja tärkeämpää. Saapa nähdä miten uudistuksessa käy.
 Miksi sitten on niin vaikeaa tehdä niitä ilmeisiä ratkaisuja, jotka johtavat esimerkiksi lukio-opetuksen päivittämiseen?

Koulutusta kehittävät ne, joita tulevaisuus ei koske yhtä vaativasti kuin opiskelijoita. Opiskelijoiden toiveet kuuluvat heikosti opettajien autonomiaan perustuvassa koulutusjärjestelmäsämme. Uudistuksen tahtovat hautautua ammatillisten eturistiriitojen jännitteisiin ja polittiisiin näkemyseroihin. Toivottavasti tulevaisuudesta nousevat haasteet ovat tapeeksi painavat, jotta niihin täytyy oikeasti vastata.

Suuret linjat päätetään tietenkin kaukana koulutuksen arjesta. Koulun tasolla, kouluyhteisön kannalta on kumminkin tärkeää että oppijat, iästä riippumatta, olisivat entistä enemmän mukana oman opiskelunsa suunnittelussa ja arvioinnissa. Yleinen tavoite on yhteinen ja luo positiivista yhteisöllisyyttä vain, jos tavoitteen asetteluun saa myös toiminnan kohde olla vaikuttamassa. Uusi oppiminen, uusi osallisuus, uusi motivaatio.