PISA-keskustelu on osin jännittävää ja jännitteistä. Tämä koskee paitsi sitä mitä PISA-tulokset oikeastaan kertovat, niin myös sitä millä keinoin saadaan tulokset taas nousuun. Kun dialogi on vaikeaa, niin rintamalinja muodostuu esimerkiksi siihen, miten sitkeyttä lisätään. Mikä on parempi?
Tässähän sitä on. Onko kyseessä uudistumisen ja perinteisen koulun jakolinja, vai mikä? Molemmilla näkökulmilla halutaan varmasti kehittää koulua ja toivotaan oppilaan parasta.
Seppo Mentula on rehtori ja kirjailija. Otsikko on ilmeisen huomiohakuinen, sillä tylsyys ei kai liity aktiiviseen oppimiseen? Haasteet, sitkeys ja parhaansa yrittäminen ovat varmaan sisältöjä, joita haetaan. Kysymys kuuluukin, miten saadaan oppilaat motivoitumaan, ottamaan haasteista kiinni? Kun ei meillä enää voi pakottaa tai edes painostaa oppimaan. Uskonpa että oppilaiden mielestä koulussa on jo tylsyyttä normaalisti tarjolla aivan tarpeeksi. Tylsyyden vähäinen tarjonta ei kai ole ongelma?
Mentula tarjoaa PISA tulosten noston ratkaisuksi paluuta perinteiseen, ns. tylsään opiskeluun. On kuitenkin niin että opiskelu on muuttunut hyvin vähän koulussa. Laskevat tulokset alkoivat näkyä jo 2000-luvun alussa ensin motivaation ja koulun merkityksellisyyden vähenemisenä ja sitten vähitellen putoavina tuloksina. Silloin ei ollut vielä juurikaan puhetta uusista opetustiloista tai opetuksen digitalisaatiosta. Kyse onkin laajasta yhteiskunnallisesta ja kulttuurisesta ilmiöstä, jonka torjumiseen tarvitaan pedagogisia ponnisteluja.
Ymmärrän toki, että oppimisessa tulee tilanteita jolloin tarvitaan sitkeyttä ja uskoa siihen että sitkeys palkitaan. Se ei kuitenkaan ole tylsyyttä siten kuin sen itse ymmärrän. Mutta toki, oppiminen ei voi aina olla hauskaa. Oppimisen tutkimuksesta tiedämme nykyään, että oppimisen pitäisi olla kuitenkin yleensä kiinnostavaa. Siihen minusta viittaa Kirsti Lonkan ja Lauri Hietajärven kirjoitus.
Otan muutaman uskomuksia korjaavan havainnon heiltä:
-Koulussa pitkästytään, koska osalle opiskelutavat ja -tilat eroavat liikaa ulkopuolisesta maailmasta
-Koulun pitäisi antaa kaikille yhtenevät taidot käyttää dogitaalisia laitteita tarkoituksenmukaisesti
-Ilmiöoppimista toteutetaan yleisesti vain yhden oppimiskokonaisuuden verran lukuvuodessa. Yleensä oppilaat ovat motivoituneita tähän lähestymistapaan
-Opetustilat ovat edelleen valtaosin sellaisia että ne on suunniteltu toimimaan yhden ihmisen puhumiseen kerrallaan (hiljaisuuden pedagogiaan sopivia)
Toivon että opettajat ja koulutuksen suunnittelijat eivät torju PISA-tutkimuksen signaaleja. Tarvitaan sellaisia pedagogisia ratkaisuja, jotka motivoivat oppilaita. Varsin tärkeää on myös yrittää ymmärtää kasvavan lapsen ja nuoren sosiaalisia tarpeita. Jatkuva muutos ryhmissä ja monet opettajat ovat suurissa kouluissa monille kuormittavaa, eikä edistä kouluun kiinnittymistä. Uskon että koulua pitää suunnitella yhä lapsilähtöisemmin, ei vain aikuisten tarpeista tai taloudellisin perustein.
Eikä tässä mitään romahdusta ole tapahtunut. Valtaosa koululaisista voi ihan hyvin ja pärjäävät koulussa haluamallaan tasolla. Kasvava heikosti menestyvien joukko tarvitsee muuta kuin "paluuta vanhaan", sillä juuri sieltä heidän ongelmansa alkoivat. Uskon että ratkaisuja löydetäänkin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti