Tänään oli Hesarissa hyvä juttu. Se
tarkoittaa että olin samaa mieltä.
Samaa olen jo tässäkin blogissa
aiemmin ihmetellyt. Koulujen arkkitehtuuri tukee vieläkin pääosin
suljettujen luokkahuoneiden ja käytäväkoulun perinnettä. Olen
lisäksi huomannut, että jos poikkeavaa rakennataankin, haluavat
opettajat verhoja, ovia ja seiniä. Tässä vedotaan usein
työrauhaan, jolla minusta ilmaistaan yleensä sitä, että
hiljaisuuden pedagogiaa pidetään ihanteena. Työrauhalla
tarkoitetaan minusta useinkin tilannetta, jossa oppilas on estynyt
oppimaan aktiivisesti.
Muutos on suuri kun koulu ja sen oppimiseen tarkoitetut tilat rakennataan palvelemaan aktiivista oppijaa ja oppilaita varten. Yleensähän opettajat saattavatkin päästä suunnittelemaan koulua, mutta itselleen.
Tieto-ja viestintätekniikka haastaa liitutauluun (mikä on edelleen ihan hyvä laite) nojaavan opetuksen. Tvt:n tehokas ja monimuotoinen käyttö tarvitsevat uudenlaista arkkitehtuuria ympärilleen, opettajan siirtymistä edestä ja esittämisestä sekaan ja ohjaamaan. On oikeastaan harmi, että meillä on vanhat koulut seuraavat sata vuotta. Niiden seiniin on rakennettu jokin pedagoginen käytäntö, jonka muuttaminen vaatii paljon opettajilta. Uudenlaiset tilat innostavat jo itsessään kokeilemaan ja kehittämään.
Vanhassakin koulusa voidaan sopia, että
kaikki tilat ovat oppimista varten, joustetaan ja hyväksytään se,
että oppilaat voivat liikkua ja oppia yhdessä.
Jotta ei tule väärinkäsityksiä,
niin kyllä opettajajohtoisellakin toiminnalla mielestäni on
tilausta esim. koulun kasvatustehtävän toteuttamiseksi, mutta sen
osuutta tulee useimmiten vähentää paljon.
Juttu Opettaja-lehdessä syyskuussa 2011
1 kommentti:
Rauno...niin karmeaa kuin se onkin, takapakkia tulee.
Kouluja ja luokkia aletaan miettiä uudelleen - turvallisuuden vuoksi. Luulen, että pari ampumakohtausta ovat tehneet tehtävänsä.
Kouluista voi tulla vielä suljetumpia ympäristöjä. Turvalaitteita ja turvaovia, käytäväikkunat umpeen, varaulosovet pihalle, metallinpaljastamia...
Lähetä kommentti