Kuuma-hanke; tvt ja toimintakulttuurin muutos

Olin tänään Heurekassa Kuuma kuntien tvt-hankkeen avajaisissa. Havaittavissa oli innostusta, halua muuttaa kymmenen kunnan koulujen toimintakulttuuria. Iso (yhteisöllinen) haaste.

Puheista jäi mieleen seuraavia ajatuksia:

Kaisa Vähähyyppä Opetushallituksesta:
Koulujen toimintakulttuurin tulee muuttua, esimerkiksi jakamisen suuntaan. Pelinomainen oppiminen ja henkilökohtaiset laitteet tulevat. Opetustilat muuttuvat.

Kirsti Lonka:
Oppimisympäristöjen tutkijat ovat keskittyneet liikaa laitteisiin ja ohjelmistoihin. Osallistuminen on tärkeää. Opettajankoulutuksessa ei annata eväitä ymmärtää dynamiikkaa. Meillä on nähty, että oppijan rooli oppimistilanteessa on passiivinen. (ei tue aivotutkimusta tai tutkittua oppimiskäsitystä). Meillä kamppailee edelleen autonomisen toiminnan tukeminen kontrolliin pyrkivän opetuskäytännön kanssa. Ei tarvita jokaiselle omaa tietokonetta, vaan ryhmä oppijoita koneen ympärille! Toimintakulttuurin muutos tarvitsee joustavia oppimisympäristöjä.

Kommenttini: Voin (taas) tunnustautua lonkalaiseksi... ihan samaa mitä Kirsti puhui, olen yrittänyt tehdä ainakin viimeiset 15 vuotta töissäni. Kun ei jaeta, ei minunkaan työstäni jäänyt jälkeä seuraaville opettajapolville. Kaikki kehittävät itse, jos kehittävät. Koulun normaali käytäntö ei tue aktiivista oppimista. Vaikka- onhan meillä hyvät koulut, ne voisivat vain olla kaikille hauskempia ja kiinnostavampia paikkoja.

Yli-innovaatioaktivisti Anssi Tuulenmäki:
Muutokset lähtevät unelmoinnista, missä sitä opetetaan? Suunnittelemalla ei tehdä muutoksia, vaan ensin pitää olla unelma, sitten kokeillaan ja saadaan relevanttia tietoa muutoksen toteuttamiseen.
Learning by doing.
Yleensä kehityshankkeita suunnitellaan siten, että säilytetään asemat eli haetaan pienimpiä siedettäviä muutoksia. Tästä johtuen kritiikki muutosta kohtaan alkaa heti. Kritiikki tappaa muutoksen.

Kommenttini: Totta. Tiede-lehdessä oli juuri artikkeli, jonka mukaan kulttuurin muutos tapahtuu vasta, kun 80% tukee sitä. Aika pieni vastustus riittää estämään muutoksia. Juuri tästä syystä uskon että opettajien täydennyskoulutus tulee suunnata entistä enemmän koko yhteisölle yhtäaikaisesti ja vielä työpäivän sisällä, oikeissa tilanteissa. Olen nyt päässyt kokeilemaan tätä mallia ja tuntuu kyllä todella järkevältä. Kouluttajilta tosin vaaditaan ketteryyttä ja monelaista osaamista.

Tuo kuvaus kehityshankkeiden ongelmasta on vaan niin totta!
Asenteiden muuttaminen on  vaikenta koulutettavaa, mutta kyllä sitä tarvitaan yhteisöllisen oppimisen kehittämiseksi.