Johanna Korhonen kirjoitti osuvasti 13.6. Helsingin Sanomissa :http://www.hs.fi/kulttuuri/Kunnioitusvaje+vie+kaiken/a1305574357085
Kirjoituksen ytimessä oli väite tai havainto että kulttuuriimme on pesiytynyt kunnioitusvaje, joka syö yhteiskuntamme arvoja. "Kunnioitusvaje iskee ihmisyyden ytimeen" Olen jo aiemmin ottanut kunnioituksen esille tässä blogissa. Ehkäpä kertaus on paikallaan.
Kunnioitus on eräs yhteisöllisyyden tukirakenteita. Aikaisemmin kun ihmiset syntyivät yhteisöön, jossa elämänsä viettivät, kunnioitus oli luonnollista. Kokeneempia yhteisön jäseniä kunnioitettiin, koska heidän tietojaan ja taitojaan tarvittiin. Keskinäinen kunnioitus säilytti yhteisön tasapainoisena.
Kunnioitus perustui varmaan myös siihen että tarvittiin apua, tukiverkkoa, yhteisön jäseniltä.
Olin juuri talkootöissä Jukolan viestin toimitsijana. Huomiotani kiinnitti talkoolaisten huomattavan korkea keski-ikä. Suurin osa oli noin 70-vuotiaita. Talkoolaisilla oli selvä käsitys että nuorempi sukupolvi ei tunne talkooperinnettä. Eipä nykyinen asumistapamme synnytäkään sellaista pysyvää tukiverkkoa, jonka apuun voisi luottaa. Jos menen tekemään talkoilla naapuriin vaikka katonkorjausta, niin mikään ei takaa että parin vuoden päästä, kun tarvitsen apua, naapuri yhä asuu samassa paikassa. Tämä sivuaajatelma johtuu siis siitä, että kuvittelen kunnioituksen nousseen ennen siitäkin ,että yksilö tarvitsi ja sai yhteisönsä jäsenten apua. Nyt avun voi ostaa- jos siihen on varaa.
Taas tulen siihen, että nykyinen koulua käyvä sukupolvi ei ole saanut (useimmiten) juurikaan kokemusta yhteisöllisyydestä. Yhteisöllisyyteen kuuluu toisen kunnioittaminen, toisten huomioiminen ja se että voi tinkiä omista tarpeista muiden hyväksi. Nyt pienen perheen vesalla on oma huone, omat tavarat ja itse valitut kaverit. Koulussa ajaudutaan helposti siihen, että luokan sisällä on kilpailua ja pienten ryhmien välisiä kahnauksia. '
Miten koululuokan jäsenet ajetaan tilanteeseen, jossa he tarvitsevat toisiaan? Siinä mielestäni eräs ydinkysymys yhteisöllisen luokan ohjaamiseen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti