Ihminen oppii ihmettelemällä. Oppimaan haastavien kysymysten esittäminen on ollut varmaan opettamisen perustaitoa aina. Myös opettajan kannattaa työssään esittää itselleen toiminnan kannalta keskeisiä kysymyksiä ja vielä parempi jos on työkaveri, jonka kanssa yhdessä kysytään ja vastataan.
?
Kasvatuksen ja opetuksen alueella mielestäni keskeiset kysymykset ovat Miksi?, Miten ja Mitä?
Opettajan eli toiminnan organisoijan kannalta ei ole lainkaan yhdentekevää missä järjestyksessä kysymykset itsellemme esitämme. Uskallan väittää, että arjen kiireessä helposti esitämme kysymykset väärin päin: Mitä, Miten ja Miksi?
Opettajan työ on käytännössä suorituspainotteista, jossa helposti juostaan jo seuraavaan suoritukseen edellisen ollessa vielä kesken. Olisi hyvä jos ajatuksemme, suunnitelmamme ja arviointimme eivät olisi kuitenkaan keskeneräistä.
Kiireen torjunta ja ajansuunnittelu onkin sitä opettajan työn kekeistä ammattillista haastetta. Väitän, että asettamalla kysymyksiä oikeaan järjestykseen, on mahdollista vähentää kiirettä.
Jos ensin vastaamme Mitä?-kysymykseen, ei ole lainkaan varmaan että toiminta on perusteltua, motivoivaa ja järkevää.
Opetussuunnitelman lukeminen auttaa Miksi-kysymykseen vastaamiseen? On tärkeää tietää mikä on koulun ydintehtävää: Kasvattaa yhteiskunnan rakentavaan jäsenyyteen. Sen tulkinta on jokaisen kouluyhteisön tärkeä tehtävä.
Miten-kysymys on ajankohtaisempi kuin koskaan. Uutta tietoa oppimisen strategoista suorastaan tulvii, kaiki tieto muuttuu ja laajenee ja oppimisympäristöt ovat murroksessa.
Olen joskus huomannut, että Mitä-kysymykseen saatetaan vastata oppikirjan ehdoilla. - Kuinka monta sivua kirjaa on vielä edettävänä? Tämä voi olla joskus keväällä tuskastumisen aiheena. Opetussuunnitelman huolellinen lukeminen voi jälleen hyvinkin auttaa.
Työtä on helpompi ja mielekkäämpi suunnitella työparin tai -ryhmän kanssa. On hyvä jos kouluyhteisössä aktiivisesti tuetaan ammatillista yhteistyötä. Vaikka itsenäinen asema on opettajille ikäänkuin saavutettu etu, voi sitä tarkastella toisinkin. Yksin oppii vähemmän. Reflektointi on aivan mahtava ihmettelyn foorumi.
Jos haluamme tulevaisuuden tekijöittemme oppivan yhä enemmän itseohjautuviksi yhdessä oppijoiksi, kannattaa koulun opettajayhteisön näyttää hyvää esimerkkiä.
Oikeitten kysymysten esitäminen, oikeassa järjestyksessä, on oppivan organisaation parhaita tunnusmerkkejä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti