Muutos tarvitsee yhteisöllisen impulssin

Olen saanut olla mukana, erinäisten sattumien kautta, jo toista vuotta koulukohtaisen tvt-lähikoulutuksen toteuttajana ja hiukan kehittäjänäkin.
Toteuttajina ovat olleet Kuuma-kuntien tvt-hanke ja Palmenia

Koulutusmallimme näyttää lisäarvona synnyttävän ilmiön, jota ajattelin kutsua yhteisölliseksi impulssiksi.

Malli on laaja selostettavaksi, mutta lyhyesti on kyse siitä, että ryhmä tutoreita tai tvt-agentteja menee koululle joka on tilanut koulutuksen.Kaikki opettajat  (opettajapareina tutorinsa kanssa) suunnittelevat, toteuttavat ja esittelevät tvt-projektin sovitun aikataulun mukaan. Lopun yhteisessä jakamisessa ovat myös oppilaat mukana.

Kun koulussa kaikki tekevät samaa juttua, saman aikaan, synnyttää se ilmapiirin joka itsessäänkin tukee tavoitteita. Olemme huomanneet, että kerta toisensa jälkeen tulokset ovat olleet yllättäviä, nimittäin positiivisuudessaan. Jälkikyselykin näyttää antavan tuloksia, että yhteisö on liikahtanut yhteisen tavoitteen suuntaan ja jatkaa oppimista ja jakamista.

Se pointti on tämä. Kautta aikojan opettajia on täydennyskoulutettu niin, että jostain asiasta jo valmiiksi  innostunut opettaja menee koulutukseen, jonnekin jossa eivät oppilaat, työtoverit tai puuttelliset resurssit hairitse. Ajatus on, että hän sitten tuo yhteisöönsä uutta oppimaansa. Mutta, opettajan yksintekemisen kulttuuri ja autonominen asema aiheuttavat usein sen, että muita ei juuri kiinnosta.
Opetushallitus on huomannut asian jo aikoja sitten ja suosittaa kai nykyään että koululta tulee pari opettajaa yhdessä. Koulutuksen vaikuttavuuden strategia on ns. keihäänkärjet. Mutta luulenpa että keihäänkärjet ovat usein saanet ihan yksin puhkoa uusia uria...Onko muutenkaan järkeä taydennyskouluttaa vain niitä, jotka jo ovat innostuneet uudesta? Ei muillakaan työaloilla voida aina kysellä, että haluáisitko oppia tämän uuden tärkeän asian? TVT on tyypillinen asia, joka ei koulussa pedagogisesti etene, jos odotellaan vapaaehtoisia. Maailma muuttuu joka tapauksessa. Opettajien täytyy ottaa tvt haltuunsa työvälineenä ja päivittää osaamisensa jotta he ovat tvt:n opetuskäytön asiantuntijoita. Ketkään muut eivät voi sitä olla.

 Opettajien täydennyskoulutuksessa kannattaisi siirtyä yhä enemmän koko yhteisöa koskevaan koulutukseen paikan päällä. Siihen on vaan vaikea löytää kouluttajia...

Jotta koko yhteisössä tapahtuisi asenteenmuutosta tai kiinnostusta uuteen, pitää krittisen massan olla selvä enemmistö. Silloin eivät jarruttajatkaan halua jäädä poteroihin. Omassa mallissamme on myös tärkeää että tehdään yhdessä, näkyvästi. Luulenpa, että tärkeää on viedä koulutus juuri sinne, mihin muutosta halutaan.
Ryhmäilmiöitä nämä vain ovat, mutta miksi ne otetaan huomioon niin harvoin?