Hesarissa oli kiinnostavia kannanottoja lähinnä lukion ja ylioppilaskirjoitusten mielekkyydestä nuoren kannalta. Ainahan aiheesta on jännitettä löytynyt, muistaakseni jo 60-luvulla...
Hesan nuorten ääni-toimituksen Heta Lampinen haastoi meitä kysymällä miksei lukiossa voida opettaa olennaista ja toteuttaa lukiolain tavoitteita (kasvua tasapainoiseksi ihmiseksi ja yhteiskunnan jäseneksi)? Hän kirjoittaa lopuksi: Lukio kaipaa ryhmäkokeita, tilaisuuksia harjoitella esiintymistä, vuorovaikutustaitoja ja yhteistyötä! Olisi mahtavaa nähdä nykyisen faktatietokilpailun muuttuvan opiskelijan, opettajan ja ylioppilastutkintolautakunnan yhteiseksi matkaksi kohti tulevaisuutta.
Tuskinpa yhteiskuntamme siihen kaatuisi.
Hmm..
Niin, miksei? Koulutusjärjestelmämme on ollut hyvä ja tuottaa edelleen osaamista. Tiedämme kumminkin nyt aika varmasti, että osaamisen kriteerit muuttuvat. Oppimaan oppiminen on nyt tärkeintä, mitä voimme koulussa opettaa. Ihminen oppii parhaiten kun hän on vuorovaikutustilanteessa aktiivinen, kiinnostunut ja motivoitunut. Tärkeää lienee myös, että tiedon voi liittää mielekkääksi osaksi omaa tieto- tai ymmärrysvarantoa.
Minusta näyttää, että ilmassa on merkittäviä heikkoja signaaleja. Koulutusjärjestelmät ovat aina pärjänneet perinteeseen nojaamisella ja opettamalla sitä mitä muut ovat oppineet. Teollisessa yhteiskunnassa syntyi koulutusperinne joka nojaa ns. varmaan ja oikeaan tietoon ja sen toistamiseen.
Nuorisomme oireilee, koska he aavistavat, että heiltä tullaan odottamaan jotain muuta globaalissa ja muuttuvassa maailmassa. Olen melkoisen optimistinen uuden OPS2016 suhteen. Siinä tullaan varmasti huomioimaan muutoksen tarpeet. Toivottavasti me opettajat sitten luemme opsimme.
Tärkeintä minusta olisi, että tälläisiin nuorten omiin kirjoituksiin emme suhtaudu setä- tai tätimäisesti. Tarkoitan tällä sitä helppoa tapaa kieltää kritiikki ja vuoropuhelu: " Et vielä ymmärrä parastasi, mutta ymmärrät sitten isona" Huono peruste, kun me aikuiset emme sitten ole välttämättä vastaamassa huutoomme...
Koulutuksen suunnittelu ja toteutus kaipaa nyt paljon yhteisöllisempää kulttuuria. Koululaiset ja opiskelijat pitää saada mukaan osallistumaan heitä koskeviin asioihin. He eivät saa olla vain opetuksen ja kasvatuksen kohteita, vaan myös toimijoita, koska niin kaikki oppivat enemmän.
Että oliko siinä 60-luvussa jotain järkeäkin...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti