Miksi koulussa rangaistaan?

Rangaistukset joutavat koulussa  romukoppaan, ainakin perinteisessä mielessä.

Tämä ajatus nousi väjäämättä mieleen, kun tänään seurailin keskustelua sosiaalisessa mediassa asian tiimoilta. Laura Repo on saanut jo paljon julkisuutta tutkimuksestaan päiväkoti-ikäisten kiusaamisesta. On ollut hiukan hämmentävää huomata, että uutisarvoa on jo sillä, että pienet lapset eivät aina ole kilttejä toisilleen. Revon huomioita on, että päiväkodissa(kin) kiusaaminen liittyy ryhmäilmiöihin ja oman aseman vahvistamiseen. Rankaisu ei poista kiusaamista, on nyt esillä ollut tutkimustulos

Tämänhän me kasvattajat tiedämme. Koulussa jälki-istunnoissa istuvat usein samat oppilaat, vuodesta toiseen. Satunnaiselle rangaistavalle voi toki jälki-istunto olla ikävä kokemus, jota yritetään vältellä. Se tiedetään aikuistenkin maailmasta, että rangaistukset eivät poista saati juuri vähennä ei-toivottua käytöstä. Silti usein vaaditaan kovempia rangaistuksia, niin kouluihin kun aikuisille. Miksi?
Rangaistuksien funktio on varmaan alunperinkin ollut pelottavan esimerkin antamisessa muille: Näin teille käy jos toimitte väärin. Tuntuu, että rankaisuun liittyy myös helposti kostoa, tilien tasaamisen ajatus.

Facebookin keskustelussa nousi hyvin esiin rangaistusta parempi sana: seuraamus. Keskustelussa muistutettiin, että aikuisten maailmassa on sentään nykyään  Rikosseuraamuslaitos. Tämä laittoi ajattelemaan koulujen tilannetta ja tarkistin oikein Perusopetuslaista: Kirjallinen varoitus ja määräaikainen erottaminen ovat kurinpitorangaistuksia (Perusopetuslaki §36)
Mielenkiintoista kyllä, jälki-istunnon luonnetta ei ole määritelty mitenkään. Minusta olisi ihan hyvä jos siirryttäisiin koulussakin seuraamuksiin rangaistusten sijaan. Rangaistuksilla on helpommin sitäpaitsi saada statusta ryhmässään, seuraamuksilla ei ehkä niinkään. Seuraamus-sana korostaa tekijän valintaa teoistaan, rangaistus taas mahdollistaa mielikuvan, että tekijä (ja hänen ryhmänsä) ovat ulkopuolisen  mielivallan kohteena. 

Mutta palataan otsikon kysymykseen. Rangaistus on yhteisöllinen rituaali, silloin kun yhteisö sen määrää. Yhteisön jäsenet odottavat rangaistuksia merkkinä siitä, että yhteisö tarjoaa turvaa eikä suvaitse mielivaltaa. Yhteisön kannalta siis ihan järkevä juttu. Ongelmaksi jää että rankaistava kokee helposti tulevansa väärin kohdelluksi, sekä etenkin leimatuksi. Koulussa näkee usein, että rangaistukset ajavat rangaistavan (rankaisevan) yhteisön ulkopuolelle. Kasvattajalle jää vaikea dilemma; annetaanko rangaistuksia, jotta muu yhteisö on tyytyväinen vai yritetäänkö tosissaan saada yhteisön normeja rikkova yhteisön rakentavaksi jäseneksi? Aikuisten kohdalla kierrettä on vaikea katkaista, mutta sitä yritetään tosissaan. Kun lapsista ja nuorista on kyse, niin minusta on lähdettävä toiveikkuuden tielle. Kouluihin olisi siinä tapauksessa hyvä rakentaa joustava ja yksilöllinen seuraamusjärjestely. Ei kerätä enää esimerkiksi neljä kertaa myöhästyneitä perjantaisin jälki-istuntoon. Yritettäisin sen sijaan selvittää, mistä myöhästyminen johtuu ja voisiko joku auttaa tulemaan ajoissa.

Sitten on vielä tärkeää ottaa huomioon lempiaiheeni; yhteisöllisyys. Kouluissa on tarpeen huolehtia entistä paremmin siitä, että kaikilla on turvaverkko, kukaan ei jää yksin. Kasvatetaan luokista pysyvämpiä, kehittyviä ryhmiä, joissa on positiivista johtajuutta. Terve yhteisö vähentää jo itsessään paljon seuraamusten tarvetta.