Yhteisöllinen pedagogia, näin sen teimme

Löysin vanhoja videoita. Oman työssäoppimisen korkeakouluni osui vuosille 1998-2004, kun meillä oli kollegani Tiina Suojanen-Saaren kanssa mahdollisuus ottaa kaksi isoa luokkaa kuudeksi vuodeksi hoitoomme. Projektista kertyi ainesta kahteen kirjaan. Karttakepin kuolema-kokoelmakirjaan (2003) kirjoitimme osamme prosessin sujumisesta ja myöhemmin ilmestyi Yhteisöllinen pedagogia (2008), jossa arvioitiin jo tuloksia.

Projektia rahoitti Kriittisen Korkeakoulun Kasvatuskulttuuriprojekti. Saimme työnohjausta, pääsimme koulutuksiin ja luokkien työskentelyä videoitiin vuosittain. Nyt laitoin videot jee-,  eikun juutuubiin.

Käyttämäämme pedagogista lähestymistapaa nimitämme yhteisölliseksi pedagogiaksi. Siinä kulmakivenä oli käsityksemme eri-ikäisten oppijoiden vahvuuksista ja usko yhdessä tekemisen hyötyihin viihtymisen, motivoinnin ja oppimisen tukena.

Onneksi  saimme kaksi lähes 30:n oppilaan luokkaa. Tajusimme, että emme millään pysty huolehtiman jokaisen ekaluokkalaisen turvallisuuden tunteesta erikseen, saati että voisimme opettaa jokaista yksilöllisesti. Siispä oli pakko ajatella, että oppilaat auttavat myös toisiaan. Isot ryhmät pakottivat pois perinteisestä suunnittelusta. Ehkä olisimme muutenkin lähteneet etsimään raikkaita tuulia...

Oppilaslähtöisyys, itseohjautuvuus, korkea motivaatio, yhteistoiminnalliset työtavat, hyvä yhteisöllisyys. Siinä oli tärkeimpiä käsitteitä ja tavoitteita, joita lähdettiin hakemaan. Ja kyllähän niitä tuloksia kuudessa vuodessa tulikin, väitän. Videot ovat edelleen varsin ajankohtaisen tuntuista, mikäli takatukka ja hassut vaatteet unohdetaan :) Videot on koostettu samanmittaisiin pätkiin, joten ne saattavat päättyä vähän miten sattuu. Jos kuva on huono, johtuu se vain tekniikan kehittymisestä :)
Viimeisestä yhteisestä illasta eli ryhmien päättöjuhlista on myös video, siitä ehkä myöhemmin.

Mikäli ei jaksa kaikkia osia katsoa niin ensimmäisen osan ja viimeisen välillä on tapahtunut paljon, Niistä näkyy lähtötilanne ja se mihin on menty.

Yhteisöllinen pedagogia,  osa 1  (linkki)

Yhteisöllinen pedagogia, osa 2 (linkki)

Yhteisöllinen pedagogia, osa 3 (linkki)

Yhteisöllinen pedagogia , osa 4 (linkki) 

Yhteisöllinen pedagogia, osa 5 (linkki)

Videoista välittyy ainakin se, että yhdessä tekeminen on hauskaa. Kun Tiina kanssa aloitimme kuuden vuoden projektin, niin ehkäpä tärkein tavoitteemme oli, että kuudennen luokan keväällä pitää olla paljon jäljellä sitä ekaluokkalaisen mukanaan tuomaa intoa oppia uutta. 

Aika oraakkeleja oltiin (valitettavasti). Koululaistemme koko 2000-luvun jatkunut motivaation putoaminen ja koulun merkityksen väheneminen lienee koulutuksen suurin haaste juuri nyt. Uusi ops haluaa aktiivisia oppilaita. 

Väitän, että opettaja voi vaikuttaa ryhmässään pitkäkestoisesti motivaatioon, pedagogiseen viihtymiseen ja oppimaan oppimiseen valitsemillaan menetelmillä.  Ihan hetkessä tuloksia ei kuitenkaan saada.