Yhtenäiskoulut ovat jo muuttaneet paljon. Konsepti ei varmaan ole vielä valmis. Niissä käydään usein kädenvääntöä mm. opettajien vaihtumisen ja pysyvyyden välillä. Yhtenäinen opinpolku oppilaalle tai heidän perheidensä kokonaistuki ei niissä ole aina toteutunut, mutta kehitys jatkuu. Kuitenkin yhtenäiskoulu on mahdollisuus palata peruskoulun idean alkulähteisiin. Mahdollisesti yhtenäiskoulut ovat osaltaan aiheuttaneet koulujen toimintakulttuurin uusimman disruptorin eli avoimet oppimiympäristöt, joustavat opetustilat tai miten asia halutaankaan ilmaista.
Kuten yhtenäiskoulujen suhteen, on myös tämä uudenlainen koulutilojen järjestely sekä pedagoginen että taloudellinen kysymys. Yhtenäiskoulut ja myös avoimet opetustilat ovat useinkin halvempia kuin perinteiset ratkaisut. Siksipä niitä innokkaasti puolustetaan, myös pedagogisesti. Kaupunkien ja kuntien talouspäälliköistä tulee tuolloin pedagogisia pioneereja. Eikä siinä välttämättä mitään pahaa ole, uusi on tervetullutta, onhan kouluissa toimittu samoilla malleilla noin sata vuotta. Mutta on hyvä erotella säästö kehityksestä.
Hesari julkaisi ansiokkaan koulumyönteisen artikkelisarjan koulujen alun aikoihin. Viimeisin artikkeli kertoi uudenlaisista koulutiloista. Pulpettirivien tilalle ovat tulleet "muuntojoustavat tilat", joissa lapset saavat vaikka maata- Kuinka työrauha säilyy nykykouluissa? HS 13.8.2018 ( linkki)
Paperiversiossa pääotsikko oli vähemmän toimittajan ennakkoluuloja kuvaava- ja hyvä niin.
Toimittajan otsikoinnissa näkyy, miksi traditionaalista toimintakulttuuria on vaikea muuttaa. Makaaminen yhdistyy jotenkin tässä työrauhan menetykseen, vaikka ne eivät liity toisiinsa välttämättä mitenkään. Vieläkin työrauhalla ajatellaan tarkoitettavan tilannetta, jossa opettaja puhuu edestä ja oppilaat kuuntelevat hiirenhiljaa, tai että jokainen suorittaa yksin tehtäviään hiljaisuuden vallitessa. Useinkaan tämä ei ole optimaalinen oppimisen tila. Omissa kokemuksissa työrauha eli nykykielelle päivitettynä hyvä oppimisen tila, saavutetaan kun oppilailla on mahdollisuus vuorovaikutukseen, miellyttävässä työtilassa. Tarvitaan kuitenkin yhteisöllisen pedagogian osaamista ja oppimistilanteen näkemistä oppilaan silmin. Kun fyysinen tila muuttuu, muuttuu toimintakin. Avoimissa tiloissa esimerkiksi opettajat joutuvat aivan toisella tavalla huomioimaan toisiaan ja heillä on paremmat mahdollisuudet tehdä työtä yhdessä. Kaikki eivät tosin tästä tykkää.
Joustavista tiloista on jo järjestetty paljon seminaareja. Tässä Oppimaisemafestivaali 2017 satoa Espoosta : Joustavat oppimisen tilat (linkki)
Erityisellä kiinnostuksella seuraan vanhan työpaikkani Sipoonlahden koulun (entinen Etelä-Sipoon koulu) laajennuksen toteutumista. Suuren yhtenäiskouluun mahtuu jopa 1300 oppilasta ja se jakautuu oppikyliin. Hanke tulee olemaan valtakunnallisestikin merkittävä. Minulla oli ilo olla arkkitehtikilpailun valintaraadissa mukana. Voittanut ehdotus loisti pedagogisilla perusteillaan. Toivon hartaasti, että rakennukseen suunniteltu pedagogia jalostuu opettajien toimesta innostavaksi, yhteisölliseksi toimintakulttuuriksi. Valmista tulee parissa vuodessa. Linkki esittelyyn.
Jännittäviä aikoja eletään opetuksen maailmassa. Uusi tutkimus lisää koko ajan ymmärrystämme siitä, miten saatamme lapset, nuoret ja aikuisetkin elämän kestävälle innostavalle oppimispolulle. Tiedämme nyt esimerkiksi, että ihminen oppii yhdessä, tekemällä ja tuntiessaan omat vahvuutensa. Siirrymme vauhdilla aikaan, jossa pitää omaksua yhä monimutkaisempia uusia asioita, koko ajan. Entinen koulumalli valmisti aivan toisenlaiseen todellisuuteen, siksi tarvitaan jotain ihan muuta.
2 kommenttia:
1300 oppilasta. Onko Sipoossa tultu hulluiksi?
No juu. Perusopetuksessa enimmillään 1150 ja esiopetuksessa 150 lasta. Minun tehtäväkseni jäi yrittää saada valituksi vaihtoehto jossa yritetään minimoida haitat. Kyllähän se vaikutti, että vanhaa (tai siis melko uutta, 2009 valmistunutta, koulua laajennetaan ja sisätilat uudistetaan, saadaan edullisia neliöitä. Suomen vahvimmin kasvavan kunnan investointikuorma on huomattava ja homekoulut päälle. No onhan meillä sitä hyvää veronmaksupohjaa..
Toivon että oppikylät oikeasti toimivat. Koulu jakautuu noin 120 oppilaan kyliin, joissa on omat sisäänkäynnit. Mutta jo liikenneruuhkat ovat varmaan mahtavat. Kyllä siinä saa tosissaan yrittää, että saadaan yhteisöllisyyttä ja turvaa kaikille. Muta ehkä se on taitavalla ohjauksella mahdollista. Olisin kyllä ensisijaisesti halunut kaksi, kolme aluekoulua.
Lähetä kommentti