lauantai 17. marraskuuta 2018

Voiko alistamalla opettaa?

Opettaja oppilas-suhteeseen sisältyy aina vallankäyttö. Vastuu vallan käytöstä on sillä, joka sitä käyttää. Viime päivien puheenaiheeksi on noussut yhden tunnetun voimisteluvalmentajan, Titta Heikkilän pöyristyttäviltä kuulostavat metodit. Urheilulehden artikkelin mukaan hän on kiroillut, haukkunut ja nöyryyttänyt valmennettaviaan vuosikausia. Silti asiaan ei ole puututtu riittävästi. Seuran vaihto auttoi kai vain jatkamaan vääristynyttä roolia.

Miten tämä liittyy kouluun? No, siten että valmentaja on myös kasvattaja joka opettaa, ja sitenkin että koulussa tuollainen kasvatusote on toivottavasti jo historiaa. Kyllähän itse olen koululaisena pelännyt opettajia ja yhden äidinkielen opettajan kiusaamisen kohteenakin olin, huonon käsialan vuoksi. Ja olen varmasti itsekin sanonut joskus oppilailleni jotain, mitä on pitänyt pyytää anteeksi. Pointti on tässä, että kasvatusilmapiiri ja arvot lasten oikeuksista ovat onneksi muuttuneet, ja koulussa toimitaan toisin kuin ennen. Luulenpa, että jos opettaja sanoisi oppilaalleen, että olet laiska eikä sinusta tule mitään, niin seurauksia tulisi.

On kuitenkin aloja, joissa lapsia ja nuoria saa edelleen kohdella huonosti. Joissain urheilulajeissa/seuroissa voi olla edelleen neuvostoaikaisia valmennustapoja, jolloin yksilön etu ei ole tärkeä, vaan seuran, valmentajan tai ryhmän etu ohittaa sen. Myös muissa harrasteissa voi näin olla. Esimerkiksi soitonopetus, klassinen baletti, jopa näytteleminen voivat olla harrastemuotoja, joissa voi joutua opettajan/ohjaajan silmätikuksi, tai jopa hyväksikäytön uhriksi. Jos valta on lähes rajaton, on suuri kiusaus käyttää sitä väärin. Ajatellaanko vieläkin, että itsetunnon murentamisella saadaan jotain positiivista aikaan? Pelon kautta johtaminen  ja auktoriteettien pelko yleensä ei kuulu kehittyneeseen demokratiaan, eikä tuota yleensäkään mitään hyvää tai uutta. Vähän kuin meetoo kamppanja, on tämäkin asia nyt otettava valaisuun. Taiteen tai urheilun varjolla ei voi hyväksyä vastuuasemassa olevilta narsistista käytöstä tai nöyryyttömistä. Jos se on koulussa saatu loppumaan, niin se on saatava kitkettyä muualtakin.

Toivoa sopii, että asiaa ei nyt lakaista maton alle, vaan ohjeistetaan selvästi, millä ehdoilla saa valmentaa. Asia koskee muitakin tahoja kuin vain Voimisteluliittoa. Vanhemmilta tarvitaan myös rohkeutta ottaa asia esille ja tuoda julkisuuteen epäkohdat jos ei muu auta. Ongelmien piilottaminen sisäpiiriin on  yleensä vääränlaista suojelua.

Tässä vielä linkki Ylen Uutisluokan juttuun .

Asia olisi ansainnut enemmänkin huomiota, mutta ehkä sitä vielä tulee. Aika vähän ainakin oma sosiaalisen median jako tästä sai tykkäyksiä. Varmasti on monia, jotka hyssyttelevät, kun kyse on menestyneestä lajista. Korostan, että kyse on laajemminkin kasvatuksen menetelmistä ja auktoriteetin terveestä käytöstä, ihan missä vain.  On hyvin tärkeää miten lapsia ja nuoria kohdellaan, varsinkin heidän esikuviensa taholta. Auktoriteetteja (ihanteita) lapset ja nuoret tietenkin tarvitsevat, mutta sellaisia, joilta voi saada kestäviä rakennusaineita omaan elämään

Ei kommentteja: