Lukujärjestys

Elokuun alku siirtää väistämättä kouluväen ajatuksia lukuvuoden alkuun. Lukujärjestys on mielessä.

Sana on kyllä melkoisen vanhentunut, koska se kertoo että asioita luetaan, järjestyksessä. Sehän kuvaa aikaa kun yksi luki ja muut opettelivat ulkoa. Työjärjestys - sana ei ole sen parempi, koska vain opettajat ovat koulussa töissä, oppilaat eivät ole työsuhteessa, he ovat oppimassa ja kasvamassa. No, enpä ole keksinyt itse parempaa.

Ihanteellinen lukujärjestys? No se olisi ollut jo kevätlukukauden lopussa valmiina, jolloin oppilaat, opettajat ja vanhemmat olisivat voineet rauhassa viettää kesänsä ja suunnitella syksyn toimintaa.

Se olisi sellainen, jossa esimerkiksi ei päiviä pilkota oppitunteihin, vaan kokonaisuuksiin. Jonka avulla viikko aloitetaan ja lopetetaan omassa kiinteässä ryhmässä. Vaativat projektit ovat keskellä viikkoa. Ainakin yksi päivä viikossa on rauhoitettu koko luokan/ryhmän yhdessäololle, jolloin voidaan toteuttaa pitempiä opintoretkiä ilman isompia ongelmia. Siis haave?

Lukujärjestys laaditaan kai yleisesti opettajien ehdoilla, opettajien toimesta. Enpä ole juuri kuullut, että oppilaat tai vanhemmat osallistuisivat lukujärjestyksen tekoon. Varmaan se monille rehtoreille ja opettajille sopisi, mutta käytännössä lukujärjestys on enemmän tekninen yhtälö kuin pedagoginen ohjausväline. Vähän harmi.

Koulussa on niin paljon lukujärjestyksen pedagogiaa rajoittavia tekijöitä, että usein lukujärjestyksen pedagoginen ulottuvuus jää kokonaan pois. Kunhan saadaan tilkkutäkki jotenkin kursittua kokoon. 

Mutta, huomasin kyllä pitkällä opeuralla, että lukujärjestys kuljettaa työviikkoa paljonkin. Se tukee vuoden työtä rytmillään joko hyvin tai vähemmän hyvin. Luokanopettajan on mahdollista muokata lukujärjestystä jonkinverran itse, vaikka yhdessä oppilaiden kanssa. Aineopettaja ei oikeastaan voi lukujärjestystään muuttaa. Nyt, kun yhteisopettajuutta on alettu puheen lisäksi  joissain paikoin toteuttamaan, tulee lukujärjestykseen ihan uusia elementtejä.  Toivottavasti lisää joustavuutta.

Melko ikuinen väitely liittyy lukujärjestysasioissa jaksoihin. Niiden tarve on kai syntynyt aineopettajien tuntien jaosta, pedagogista tarvetta en helposti löydä. Voihan olla kiva että viikkorytmiin tulee vaihtelua, mutta kaikkiaan on varsinkin suurissa kouluissa jo muutenkin tarpeeksi muuttuvia tekijöitä. Pysyvyys tuottaa turvallisuutta ja rauhaa.

Vähitellen kouluissa pitäisi liukua ainejakoisuudesta kokonaisopetuksen suuntaan. Se palvelisi tiedon mielekästä käsittelyä ja koulun kasvatustehtävää paremmin. Iso urakka, mutta tulee tapahtumaan. Siilomainen tiedon käsittely ei ole nykypäivää. Itselle paras lukujärjestys oli, kun useimpien tuntien kohdalle laitoin OT (oppitunti), jolloin elettiin viikkosuunnitelmien mukaan. Näin syntyi joustavuutta ja mahdollisuus liittää opittavaa ainesta yhteen.

Ei ole helppoa, ei. Miten kehitetään lukujärjestyksiä oppilaslähtöisiksi, sen sijaan että ne ovat opettajien työlistoja? Miten kuullaan kotien toiveita? Miten lukujärjestyksen avulla voidaan tukea oppilaiden sosiaalisten suhteiden kiinteyttä ja samalla turvallisuutta? Miten lukujärjestys mahdollistaa oppivien ryhmien kasvun? Miten työviikko rytmitetään toimivaksi kokonaisuudeksi? Lukujärjestys vaikuttaa koulussa viihtymiseen ja jaksamiseen paljonkin, väitän. Onkohan asiaa tutkittu?

Tiedostan vallan hyvin, että lukujärjestys on reunaehtojensa synnyttämä. Mutta kaikki luova liikkumavara kannattaa käyttää ja ainakin pyrkiä luomaan lukujärjestyksistä kokonaisuuksia, luokille ja opettajille. Ja sitten pitäisi keksiä joku järkevä uussana koko lukujärjestykselle... Semmoinen joka kuvaa nykyistä tehtävää paremmin. Mutta en nyt keksinyt....