Kirjamme luottamuksesta ja sosiaalisesta pääomasta on loppusuoralla. Taittajalle pitäisi laittaa teksti menemään parin viikon päästä. No, kirjoitustyön aikana olen käynyt arkistoja läpi materiaalin toivossa. Ja löytyyhän sitä!
Tämä kirje osui ja upposi. Se on vuosikymmenten takaa ajalta jolloin sain olla ekan luokan ope. Kun pieni ekaluokkalainen on harjoittanut näin syvällistä itsereflektiota ja pohtinut miltä opesta tuntuu, niin tässä toteutuu kaksi sosiaalisen pääoman kertymisen tärkeää reunaehtoa: Riikalla on ollut kyky arvoida ja ohjata toimintaansa sekä hän on luottanut opeen. Kun tämmöisen saa, onhan sitä aika otettu. En muista millaisen kehityskeskustelun kävimme, mutta toivottavasti hyvän. Laitan tämän ilman Riikan lupaa, luulenpa että hänelle sopisi.
Kirjeen lukeminen palvelee varmaankin hyvin ymmärtävän lukemisen harjoitteena :) ja kesäpäivän ilostuttajana.
.jpg)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti