Paljon puhetta riittää jatkuvasti siitä, että oppimistulokset ovat olleet laskussa. Lyhytmuistiset moittivat opetussuunnitelmaa, digiä, ilmiöoppimista ja itseohjautuvuuden vaatimista. Usein syypäänä ovat myös vääränlaiset lapset, jotka eivät keskity vaan somettavat. Tähän ovat yhtyneeet myös muutamat kokeneetkin tutkijamme. Mutta. Koulu ei kumminkaan ole erillinen saareke lasten kehitysympäristössä, vaan se heijastaa monin tavoin sitä, mitä yhteiskunnassa tapahtuu. Lisäksi meillä on koulutus varsin vähän säädeltyä, opettajat saavat toteuttaa opetustaan parhaaksi katsomallaan tavalla. Opetussuunnitelmat eivät vaikuta kovin painavasti koulujen arkeen. Ja- lasku on alkanut jo noin vuonna 2000, ennen digiä, ilmiöppimista ja itseohjautuvuuden panettelua. (kävisikö tilalle omatoimisuus?)
Asiaan paremmin tutustumalla näemme, että merkkejä on ollut ilmassa jo noin 25 vuotta, mutta korjausliikkeet eivät ole onnistuneet. Itse asiassa, nykyiseen opsiin vaikutti jo se, että halutaan torjua oppimistulosten laskua. Pisa12 ensituloksia raportissa sanottiin jo asia hyvin (olen tämän kirjoittanut tänne jo vuonna 2013): "Alun perin 60- ja 70-luvulta peräsin olevat rakenteet eivät enää vastaa riittävän hyvin näihin (muutos) tarpeisiin. PISAn tulokset kertovat osaltaan siitä, että koulun arjen ja nuorten odotusten välillä on kasvava kitka. Ristiriita koulun pedagogisten ja kulttuuristen käytänteiden ja toisaalta nuorten koulun ulkopuolella kohtaaman todellisuuden välillä on lisääntymässä." Tämä oli analyysi siitä, miksi oppilaiden motivaatio oli laskevalla käyrällä ja koulun merkittävyys vähentynyt. Nyt näemme edelleen tämän kehityskulun seurauksia, etenkin poikien koulumenestyksessä. Kun motivaatio ei enää ole itsestään selvää, niin kotien tuki on yhä tärkeämpää. Kotitausta vaikuttaa yhä enemmän koulumenestykseen.
Miksi kehityskulku ei ole vielä kääntynyt? Tänään Hesarissa ansioitunut opettaja ja tutkija Marika Toivola sanoi suoraan yhden keskeisen syyn: Ohjaavia ja täydentäviä julkaisuja ei tunneta eikä niitä lueta.
Hän kirjoitti mielipidekirjoituksessa otsikolla Opettajan tulee ymmärtää tavoitteet, jotka hänen työlleen on asetettu. (LINKKI) tilaajille. Jos ja kun näin on, niin on se johtamisongelma, ei opettajien vika. Opettajille pitäisi varata aikaa yhdessä tutustua ja pohtia opetussuunnitelman ja täydentävän materiaalin sisältöä. Kun näin ei tapahdu, käy usein niin että oppisisällöt ja niiden omaksumisen arviointi vie pääosan koulutyöstä. Koulutyön kova ydin, kasvatus- ja sivistystehtävä, jää varjoon, eikä sen toteutumista ehditä pohtia ja keinoja päivittää. Kunnissa olisikin tarpeen varata paljon enemmän aikaa siihen, että opettajat voivat koulussaan arvioida tärkeitä tavoitteita ja miten niihin yhdessä päästään. Marika Toivolan sanoin: "Opetustyötä niin kuin mitä tahansa muutakaan työtä ei voida kehittää ja johtaa tuloksellisesti, jos ei ymmärrä asetettuja tavoitteita".
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti