Vuosi on alkanut, on loppiainen. Kouluväki on suurelta osin ollut lomilla ja ensi viikolla taas kokoonnutaan yhteisen tehtävän äärelle.
Opettajan työnä on luoda tulevaisuudelle mahdollisimman hyvä perusta. Se on mahtavaa työtä, jonka tulokset ovat osittain nähtävissä vasta vuosien päästä.
Viime vuosi ja edellinenkin meni pohtiessa sosiaalisen pääoman käsitettä ja miten sitä voidaan jakaa tasoittavasti koulussa. Kirja tuli valmiiksi (LINKKI). Edelleen huomaan, että tarkastelen maailman tapahtumia tuon käsitteen kautta. On paljon heikkoja ja vähän vahvempiakin signaaleja siitä, että länsimainen hyinvointivaltio ja demokratiakäsite on vaikeuksissa (ja jopa hyökkäyksen kohteena), ei vain ulkoa tulevan häirinnän, vaan myös sisäisen myllerryksen vuoksi. Meillä Suomessakaan ei ole osattu kunnolla varautua yhteisöllisyyden hapertumiseen, vaikka Ruotsin tapahtumat ovat olleet lähellä. Väestön pakkautuminen, juurettomuuden lisääntyminen, monikulttuurisuus, lasten kasvuympäristön radikaali muutos ovat esimerkkejä siitä, että lapsuus on nyt kovin erilainen kuin oma lapsuuteni. Ja suurelta osin parempikin, mutta ei ihan kaikessa.
Näyttää yhä enemmän siltä, että luonnollisen yhteisöllisyyden hiipuminen ja kulttuurimme uudistuminen moniarvoiseen suuntaan (mikä ei siis ole pahasta) aiheuttavat haasteita, johon nuoriso reagoi. Yhteiskunnallisesti näemme miten alueelliset erot kaupungeissa (ja maassa muutenkin) kasvavat ja sosioekonominen tausta on alkanut taas vaikuttaa lasten koulumenestykseen entistä enemmän. Tästä seuraa polarisaatiokehitys, joka ulottuu kaikkialle yhteiskuntaan. Politiikassakin on nyt tapana kerätä äänestäjiä nolaamalla ja moittimalla muita, jotta itse olisi parempi. Kuitenkin tärkeää se mistä voidaan olla samaa mieltä, jotta sopimuksia, lakeja syntyy. Sopimukset syntyvät keskinäisestä luottamuksesta. Ihan kuin olisimme siirtymässä uteen sääty-yhteiskuntaan jossa on heimoja tai kuplia ja joissa eletään omilla säännöillä. Yhteinen hyvä ei ole silloin näkyvillä tai tavoitteena. Tähän liittyy myös toisten vieroksuminen tai ulossulkeminen. Rasismi saa uusia muotoja. EI hyvä.
Koulussa voidaan tasoittaa eroja, siksihän meillä on peruskoulu. Olen ihan varma, että koulu ja nimenomaa perusopetus voi vaikuttaa siihen, että meillä olisi avoin, demokraattinen hyvinvointivaltio jatkossakin. Ja, että kansalaiset voivat hyvin ja kiinnittyvät myönteisesti yhteiskuntaan, ympäristöönsä. Tähän tarvitaan juuri sosiaalisen pääoman tasoittamista. Ilman sitä paikkaamme seurauksia, ja koulukin on osa ongelmaa. Ja miten se tapahtuu? Vähän pitkä juttu, mutta onhan se kirjassamme ja vanhemmissakin jo alullaan. Koulussa voidaan ohjata oppilaiden sosiaalisten suhteiden rakentumista - ja heidän kykyään muodostaa omaa sosiaalista pääomaa. Se ei ole mistään poissa vaan päinvastoin. Jos opetusryhmässä on turvallinen vuorovaikutus ja toisia innostava ilmapiiri, niin oppiminen on mukavampaa ja yleensä myös tuloksellista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti