Olen viime päivinä tutustunut Harri Gustafsbergin ajatuksiin ja oppeihin hyvästä vaikuttamisesta, vuorovaikutuksesta. Ne tuntuvat käyttökelpoisilta ja uskottavilta, koska takana on runsaasti kokemusta vaativista vuorovaikutustilanteista ja myös tutkimusta; hyvä yhdistelmä. Suurin osa havainnosta ja neuvoista sopii erinomaisesti kasvattajille, opettajille. Jaa, miksi? Katsotaan.
Harrin käyttämistä käsitteistä olen tykännyt: Esimerkiksi tilannetaju, hedonistinen adaptaatio, neuvottelutaidot ja aktiivinen kuuntelu. Lisäksi tähän liittyy Harrinkin esiin ottama kuvaus siitä, että aivot ennustavat koko ajan tulevaa. Kaikki termit ovat käytännössä ilmeneviä asioita, ei vain ylätason puhetta.
Tämä kaikki liittyy neuvottelutaitoon sosiaalisena taitona. Ajattelen, että neuvottelutaito on tärkeä edellytys sille, että yksilö voi kerryttää sosiaalista pääomaansa niin, että elämässä asiat menevät hyvin. Koulun tehtävä on varmistaa sosiaalinen pääoma riittävästi jokaiselle. Silloin on varmistettava, että jokaisella on työkaluja eli sosiaalisia taitoja. Ja nyt tullaan Harriin. Jotta opettaja voi tukea oppilaiden sosiaalisia taitoja ja auttaa sosiaalisen pääoman kertymisessä, hänellä pitää olla hyvät valmiudet ohjaamiseen. Harri uskoo siihen, että jokainen voi kehittää tilannetajuaan ja oppia hyväksi neuvottelijaksi. Kun vain tahtoo.
Tilannetaju on kykyä ymmärtää todellisuutta ympärilläni (kyky havainnoida itseään, toisia ihmisiä ja muuttuvia tilanteita) ja tehdä hyviä päätöksi tämän perusteella.
Neuvottelutaidot pohjautuvat aktiiviseen kuunteluun, jonka avulla voi luoda luottamusta. Aktiivinen kuuntelu edellyttää hyväntahtoisuutta. Mitä toinen tarkoittaa, tarvitsee ja tuntee?
Hedonistinen adaptaatio liittyy käsittääkseni siihen, että ihmisen mieli tarkkailee muutoksia, jotka ovat yleisesti ottaen ei-toivottuja. Pyrimme palautumaan oletustilaamme. Lottovoittaja tuntee itsensä voittajaksi vain rajallisen ajan, sitten elämä tuntuu helposti samalta kuin ennenkin. Sekä ikävät että ihanat kokemukset palautuvat melko nopeasti normaalilta tuntuvaan olotilaan. Kun aivot pyrkivät ennustamaan lähitulevaisuutta, ovat tilanteiden muutokset häiriöitä. Häiriöiden sietokykyä voi harjoitella. Tähän liittyy kyky olla joustava, joka on opettajalle tärkeä valmius. Haastavat tilanteet ovat haastavia, mutta niiden mittakaava voi koulussakin tulkta suuremmaksi kuin se todellisuudessa on. Silloin ratkaisujen löytäminen voi tuntua ylivoimaiselta. Ja joskus toki niin onkin. Ymmärrän, että hedonistisella adaptaatiolla on kaksi vaikutusta; emme ole tyytyväisiä nykytilaan, haluamme jotain, mutta toisaalta emme siedä kovin hyvin muutoksia.
Opettaja kohtaa paljon ei-ennustettavia tapahtumia. Jos sitä sietää huonosti, on vaikeuksissa, energiaa kuluu harmitukseen ja asioiden väkisin sovittamiseen oman suunnitelman mukaan. Hyvin usein häiriötilanteet liittyvät oppilaiden kohtaamiseen ja siihen, että saa oppijan kiinnostumaan oppimisestaan koulussa. Kun koulussa ei enää voi pakottaa oppimaan ja olemaan niinkuin opettaja haluaa, on opettajan oltava hyvä neuvottelija.
Mitä hankalampi vuorovaikutustilanne on, sitä enemmän vaaditaan opettajalta tai kasvattajalta yleensä. Jos haluat vaikuttaa, pitää osata neuvotella. Mielestäni Harri Gustafsberg kuvaa kunnoittavaa ja välittävää kohtaamista ohjeistuksessaan. Koulussa saatetaan vaikeassa tilanteessa sortua moittimiseen, mutta sehän yleensä vain syventää konfliktia. Tärkeää on kuunnella, selvittää mitä toinen tuntee, haluaa.
Harrin kaksi keskeistä ohjetta parempaan vuorovaikutukseen:
1. Ota vastuu omasta ajattelusta, tulkinnoista, asenteesta ja tekemisistä. Kehitä mielen taitoja ja kasvata henkisiä resursseja.
2. Harjoita loputtamasti vuorovaikutustaitoja, niin että olet aina vaan täsmällisempi, selkeämpi, kohteliaampi, määrätietoisempi ja vaikuttavampi.
(LINKKI artikkeliin, josta lainaus)
Helppo sanoa, sanot ehkä. No nämä ovatkin tavoitteita, joita kohti on hyvä itse kunkin pyrkiä, oli kasvattaja tai ei.
Tässä vielä linkki videoon jossa lisää (Alea Iacta Est sarjaa)
.jpg)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti