Tuli tarve olla jotain mieltä, nimittäin: Taas, kuten usein syyslomien aikaan, on ollut pärinää oppilaiden lomista, tai pikemminkin siitä, koska perheitten tulisi lomailla. Iso lehti kertoi ensin 4.11. miten espoolaisen perhe sai lapsilleen kahdesta koulusta erilaiset vastaukset loma-anomukseensa, myönteisen ja kielteisen. Kirjoituksessa vanhemmat aivan oikein ottivat esiin, että erilainen suhtautumien on hankalaa, jos lapsia on eri kouluissa.(LINKKI) Rehtori, joka kielteisen vastauksen antoi, vetosi elokuussa uudistuneeseen Perusopetuslakiin, jossa 26§ velvoittaa kouluja ehkäisemään poissaoloja ja puuttumaan suunnitelmallisesti niihin. Lakia on ilmeisesti tulkittu väärin, koska lisäys on tehty lähinnä lintsaamisen ehkäisyä varten. (LINKKI opetushallituksen lausuntoon)
No, sitten eilen maanantaina Hesarissa jatkui juttu. Oli haastateltu opettajia, että mitä ajatellaan perheitten lomista, jos ne eivät osu koulun loma-aikoihin:
Artikkelistä ei selviä kuinka monta opettajaa ja miltä alueelta kyselyyn vastasi, eikä myöskään ryhmitellä vastauksia mitenkään kuin yleisellä tasolla. Mutta varmaan jotain selvisi. Opettajilla on artikkelin mukaan kielteinen kanta koulupäivien ulkopuolella oleviin lomiin. Olen eri mieltä tässä.
Tuossa on kolme perustetta, joista ensimmäinen on minusta väärä mielikuva. Jos oppilas on koulussa töissä, niin onko opettaja kollega, työtoveri? Onko ylipäätään tarpeen ajatella, että seitsenvuotiaasta lähtien käydään töissä? Koulu on oppilaille paikka, jonne tullaan tapaamaan kavereita, leikkimään, vahvistamaan sosiaalista ja inhimillistä pääomaa- ja tietenkin myös oppimaan. Juuri mitään työsuhteeseen kuuluvaa vastuuta en oppilaiden roolista löydä.
Koulu on aikuisten työpaikka ja lasten kasvuympäristö, josta aikuiset muovaavat kehitysyhteisön. Roolit ovat aivan erilaiset. Kansalaiseksi kasvu ei ole työtä, siten kun työ yleensä määritellään, ainakaan. Ymmärrän, että velvoite oppia on olemassa, mutta koulu tarjoaa siihen palveluja, ei pakkoa. Lapsen kehityksen ja turvallisuuden kannalta on yleensä tärkeämpää saada olla perheensä kanssa, hankkimassa yhteisiä kokemuksia, jotka vahvistavat perheen dynamiikkaa.
Poissaolo puolestaan aiheuttaa kyllä aina opettajalle lisätyötä, oli kyseessä sairaus tai muu syy. Mutta etenkin hyvin pärjäävä oppilas saa kyllä asioista kiinni viikon jälkeen. Lisäksi oppilaiden matkoja voisi hyödyntää opetuksessa paljonkin.
Vaikka opettajien kritiikki olisi oikeaakin, niin se kuulostaa negatiivisen suodatuksen tulokselta. Lapset ja nuoret oppivat joka paikassa, perhe on tärkein tuki, elämää näkemällä saa paljon valmiuksia. Ja ennen kaikkea, lasten kasvatus ja ajankäyttö on annettu Suomessa kotien vastuulle. Vaikka opettajat eivät näistä "omista" lomista pitäisikään, niin ei niitä kuitenkaan voi estää. Lomille mennään sitten ilman "lupia". Minusta kouluissa tulisi luopua käsitteestä loma-anomus, se ei perustu todellisuuteen ja aiheuttaa vain ongelmia nykyisellään. Olisiko lomailmoitus tai lomaneuvottelu parempi? Aika turhaa harmitusta saadaan tästä aikaan joka vuosi, ainakin joissain kouluissa. Sieltä missä homma toimii, ei uutisiin päästä, ja hyvä niin.
Yhtä hyvin tai mielumminkin olisi voinut myös lukea: Kouluilla on velvollisuus tukea perheiden hyvinvointia.
Ihan turhaan tässä on sotkettu koulusta syrjäytymiseen liittyvä lintsaus ja asiansa hoitavien oppilaiden ja perheiden tarpeet kokea yhdessä. Nimittäin pääkirjoituksessa sanotaan, että poissaolot heikentävät koulumenestystä. Kyllä se riippuu ihan poissaolon syystä, ei noin voi yksinkertaistaa. En koskaan opettajaurallani kokenut, että loma olisi ollut oppilaalle haitallinen asia. Voi olla eri asia, jos oppilaalla on joku vaativa harrastus, jonka vuoksi ollaan jo varhain paljon pois koulusta. Silloinkin määrätietietoiset oppilaat pystyvät koulunsa hoitamaan. Lapsilähtöisyyttä taas kaivataan. Kysymysn kuuluu silloin: Mitä lapsi tarvitsee, mikä on hänelle hyväksi?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti