Tekee mieli ottaa kantaa Finnair-jupakkaan. Miten se liittyy kasvatukseen, kun sinivalkoisin siivin johtajat ottavat bonuksia siitä, että jäävät töihin ja työntekijät alentavat palkkojaan, että saavat jäädä töihin?
Tapaus ja sen herättänyt valtava mediapaheksunta osoittavat hyvin erään yhteisöllisyyden peruspiirteen: Yhteisöllisyyttä johdetaan arvoilla ja esimerkillä. Molempien pitää olla sellaisia kuin yhteisölle ilmoitettu tavoite ja tehtävä edellyttävät. Finnairin johdossa oli ihan eri arvot ja ilmeisesti tavoitteétkin kuin mitä muille työtekijäryhmille oli ilmoitettu.
Kouluissa on ihan samanlaista. Rehtori johtaa arvokeskustelua ja hänen tulee toimia siten kuin odottaa muiltakin. Opettajat ja muu henkilökunta ovat samanlaisella näyttämöllä suhteessaan oppilaisiin.
Muistan kun nuorena opettajana uskalsin vaittää vastaan, kun vanhempi kollega yritti opastaa minua että opettaja vain opettaa, eikä hänen tarvitse olla esimerkillinen. Kyllä tarvitsee. Jos tavoite on, että esimerkiksi luokassa kohdellaan kaikkia tasapuolisesti ja ystävällisesti, niin erityisesti opettajalla on velvollisuus "roolittaa" tämä tavoite.
Näin on myös työyhteisön keskinäisissä suhteissa. Kun toimimme kasvatusyhteisöissä, niin lukuisat silmäparit tarkkailevat koko ajan toimiamme, ehkä eritoten silloin kun ei meistä olisi tarpeen. Se on kuin Finnairilla, työtekijät arvioivat erityisen tarkasti johdon toimia. Se on johtajuuden haaste. Yhteisöjä ei synny ilman johtajuutta ja ohjausta. Hyviä yhteisöjä ei synny ilman hyviä, avoimia ja kaikkien noudattamia arvoja.
Luottamuspulaa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti