Olipa eilen mukava käydä koulussa, nimittäin koulussa jossa tuntui hyvältä. Kaverini Jukka, vanha ope ja armoton pedagogi sekä upea muusikko oli saanut taas vieraakseen Turkista pitkäaikaisen yhteistyökumppaninsa. Leman Cetin on perustanut Istanbuliin esikouluja (Small Hands academy) sekä peruskouluamme vastaavan koulun, Utopyan, joissa on huikea kasvatuksellinen tavoite.
Kun hän Suomessa käydessään haluaa aina nähdä ja oppia paljon, niin Jukka kysyi löytyiskö Keravalta vierailtava koulu, ihan kotiryhmätoiminnan takiakin. (Keravahan on tietääksemme ainoa kunta, jossa pitkäkestoinen kotiryhmätoiminta on sitovana ja arvioitavana tavoitteena kaikille kouluille.) Ja löytyihän se kun Terhi vinkkasi, kiitos! Ahjon koulussa oli kaikki kohdallaan, kyllä sen vierailija heti huomaa.
Vanhana opena helposti vähän nolottaa vaivata rehtoria ja opettajia kesken päivän. Ullalle heti iso kiitos huomaavaisesta vastaanotosta! Ja muille opeille myös. Vastaanotto oli lämmin, myös oppilaiden taholta.
Että mistä tuntee yhteisöllisen koulun? Kun on tullut käytyä lukuisissa kouluissa, niin omaan haavin on tarttunut muutama huomio. Aluksi en nimittäin nähnyt tarkemmin, mutta joissain kouluissa vain tuntui paremmalta kuin toisissa. Toki ihan arkkitehtuurillakin on merkitystä.
Rehtori Ullan kanssa todettiin myös, että pienehkö koulu on yleensä rauhallinen. Yhteisöllisyys rakentuu pienessä mittakaavassa luontevasti, niin se vain on. Nykyään suosituissa jättikouluissa on positiivisen yhteisöllisyyden rakentumiseksi tehtävä paljon enemmän töitä, väitän.
Yhteisöllisyys näkyy nopeasti esimerkiksi siinä, miten opettajat ja oppilaat suhtautuvat vieraisiin; tervehditään, hymyillään ja ollaan uteliaita. Aina ei ole niin. Selkeästi huomasi, että oppilailla oli turvallinen olo. Luokissa käyntimme ei herättänyt minkäänlaista hämminkiä, vaan oppilaat olivat keskittyneet töihinsä, toki tervehdittiin iloisesti. Iloinen tunnelma, se on koulussa kiva ja paljon kertova juttu! Yleinen viihtyisyys ja sen eteen tehty työ näkyi myös. Esillä oli paljon oppilaiden töitä (ehjinä) ja kouluun oli hankittu mm. kivoja sohvia ja tuoleja. Se, että koulu tuntuu omalta, näkyy oppilaiden ja henkilökunnan panoksena.
Olosuhteet Ahjon koulussa olivat toki oikeastaan ylelliset, koska koulu on mitoitettu melkein puolta suuremmalle oppilasmäärälle, kuin mitä siellä nyt on. Riittävät tilat antavat mahdollisuuksia vaihdella työmuotoja ja tuovat rauhaa.
Kyllähän mieltä lämmitti kun joka luokassa oli kalusteet järjestetty noin neljän hengen ryhmiin. Näytti siltä että kotiryhmätoiminta oli alkanut Keravalla juurtumaan ja toimi hyvinvoinnin ja oppimisen hyväksi. Prosessi tietenkin jatkuu.


Ei kommentteja:
Lähetä kommentti