Voisiko koulu olla juhannusjuna?

Juhannusaattona katselin Juhannusjunaa  http://teema.yle.fi/teemat/juhannusjuna satojentuhansien suomalaisten tavoin. Yhteisöllisen aineksen ja ohjelman oudon kiinnostavuuden luulisin juontuvan yhteisestä tapahtumisen tunteesta, useille ainakin jotenkin tutussa ympäristössä.

Siitä ja muutenkin tulee mieleen yhteisöllisten kysymysten asettelu.
Kun koulua halutaan yhteisölliseksi, niin ohjaava henkilöstö kysyy itseltään:
Miten saadaan aikaan tunne, että meidän kouluumme tullaan kokemaan yhteisiä asioita? Koulu voisi olla se yhteinen juhannusjuna johon hypätään kyytiin. Yhteinen suunta ja jaettu tapahtumisen tunne.

Miten näitä tuntemuksia voidaan vahvistaa?`Varmaan monella tavalla. Osallisuus, perinteet ja yhteiset tapahtumat luovat tätä tunnelmaa. Monin tavoin voidaan vahvistaa myönteistä tunnesidettä omaan kouluun. Keinoja täytyy vain koko ajan etsiä ja päivittää.

Luokkatasolla yhteisöllisyyden tunnetta voidaan kehittää kysymällä: Miten saadaan aikaan tilanne/tunne luokassa, jossa oppilaat kokevat tarvitsevansa toisiaan?

Kun yhteisöllisyyttä ei enää ole luonnostaan rakentuneena, niin sen syntymiseen täytyy vedota erilaisten yhteisöllisyyttä tuottavien toimenpiteiden kautta.
Yhteinen tietoisuus tehtävästä voi liittää suurenkin ryhmän (koulun) yhteisölliseksi. Tällöin ryhmälle kehittyy  usein yhteinen tapahtumisen tunne.
Luokassa voidaan  kiinteä yhteisö saada aikaan silloin, kun ryhmän jäsenet kokevat tarvitsevansa toisiaan. Tämä ei tapahdu ilman vuorovaikutteisia työtapoja, yhtesöllistä pedagogiaa.