Muistan, kun olin EU:n rahoilla joskus 90-luvulla tutustumassa Irlannin koulutusjärjestelmään ja työelämään. Viisivuotiaiden ryhmässä eräs pieni tyttö tuli nykimään opettajaa hihasta hiukan neuvottoman näköisenä. Opettaja antoi nopea palautteen: " Don´t touch me, you have dirty hands!" Lapsi oli hyvin hämmentyneen oloinen. Minun kävi sääliksi, mutta en uskaltanut mennä siihen sanomaan että kosketus on ok. Oliskohan pitänyt?
Pääsiäisen aikaan sopii mietiskellä läheisyyttä, lämminhenkisyyttä ja opetusta. Joskus tuntuu, että ei olla menty eteenpäin parempaan suuntaan. Koulussa pelätään kosketuksen seksualisoitumista ja puhutaan paljon yksityisyydestä, johon kuuluu fyysinen koskemattomuus. Harmi, koska läheisyys syntyy kosketuksesta ja antaa tehokkaimmin turvaa, niin pienille kuin isoille. Opettajat ovat hyvin erilaisia suhteessaan koskettamiseen. Suomessa ei ole tapana muutenkaan halailla siten kuin vaikka etelän mailla. Olisko läheisyyden ja turvallisuuden luominen eräs yhteisötaito? Se, miten lämminhenkisyyttä koulussa edistetään (tai ollaan edistämättä) on kouluyhteisöissä henkilökunnan asia, osa toimintakulttuuria. Toimintakulttuurin pitäisi olla arvojen heijastuma ja päämäärätietoisen työn tulosta.
Koskettamisen kulttuuria on kouluissa varmaan vaikea rakentaa osaksi toimintakulttuuria, joka olisi siis yhteinen toimintatapa. Jokaisella on oma suhteensa koskettamiseen ja opettajat katsovat yleensä, että heillä on oikeus tehdä henkilökohtaisia ratkaisuja. Vaikeutta synnyttää jo sekin, että lämminhenkisyys saati koskettaminen ei kuulu opettajien koulutukseen, kuten eivät kai oikeastaan mitkään yhteisötaidot. Mutta yhdessä lämminhenkisyyttä voi ja kannattaa kehittää, niin työyhteisössä kuin suhteessa oppilaisiin. Olenpa päässyt nauttimaan useassa koulussa lämpöisestä ilmapiiristä. Se on jotain, jonka melkein heti tunnistaa kun saapuu uuteen kouluun.
Asiaa on tutkittu, eikä ole siis vain oma mielipiteeni. Opettaja-lehti käsitteli asiaa äskettäin laajasti artikkelissa : Saa koskea- opettajien mielestä kosketus kuuluu peruskouluun. (linkki) Hyvä. Helsingin yliopistossa kerätään parhaillaan Koneen säätiön tukemana tietoa koskettamisen merkityksestä ja normistosta peruskoulussa. Kolmivuotista hanketta johtaa professori Liisa Tainio.
Kiintymyssuhdeteoria on vakiintunut jo 1960-70-luvuilla osaksi ihmisen ymmärtämisen psykologiaa, mutta opettajien koulutus ei taida siihen puuttua? Ehkä kuitenkin lastentarhan opettajille siitä kerrotaan tai ainakin lastenhoitajille? Viimeisimpiä julkistamisia aiheesta taisi olla Itä-Suomen yliopiston, Jyväskylän yliopiston ja Turun yliopiston seurantaraportti kymmenvuotisesta Alkuportaat - tutkimushankkeesta. Tulokset vaikuttavat selkeiltä: Opettajan lämminhenkisyys vaikuttaa oppimistuloksiin enemmän kuin oppikirjat tai ryhmäkoko. Sitten voidaan pohtia myös, miten paljon se vaikuttaakaan tunne-elämän tasapainoiseen kehitykseen. Siitäkin on koulu ja opettaja aika isolla osuudella vastuussa. ( linkki uutiseen Savon Sanomissa)
Omalla opettajan urallani opin koskettamisen pedagogisen merkityksen monien sattumuksien kautta. Jo opiskeluaikoina työpaikassani Lastenlinnassa sain oppia että lastenpsykatrista hoitoa tarvitsevat lapset kaipasivat usein halausta ja syliä. Siellä myös työtekijät saivat työnohjausta koskettamisen normistoon. Kun opetin voimistelua ja sirkutaidetta, piti monesti tulla oppilaita fyysisesti hyvin lähelle. Oli helppo havaita, että näihin oppilaisiin kehittyi usein lämminhenkinen luottamussuhde, joka oli kestävä. Enpä ole kieltänyt oppilaita tarttumasta käteen tai istumasta sylissä. Rohkaiseva taputus selkään tai ylävitosen heitto tuntuvat mukavilta, sekä opettajasta että oppilaasta. Olen aina kätellyt omat oppilaani aamuin ja illoin. Luonteva koskettaminen on tärkeä yhteisötaito, jolla ylläpidetään luottamusta ja postiivista riippuvuutta. Se myös viestii, että jokainen on tärkeä. Opettajan ja kasvattajan on oltava koskettamisen normistoa rakentaessaan myös herkkä, toiset tarvitsevat etäisyyttä ja toiset läheisyyttä, ja jotkut ovat vain ujoja. Nyt kun elämme monikulttuurisessa yhteiskunnassa, on vielä tiedettävä koskettamisen kulttuurisista normistoista keskeiset asiat. Mutta asenne lienee tärkeintä, hyvä tarkoitus kyllä välittyy aina.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti