Tyhmä vai tuhma?

Ilmiöiden taustat ovat kiinnostavampia kuin ilmiöt, vaikka nopea tiedonvälitys ei aina tätä tuo esiin.

Yliopisto-lehti on mukavaa luettavaa.  Siinä on paljon uutisia eri aloilta, tiivistetyssä muodossa. Kun olen yleissivistysihmisiä, niin tämmöinen informaation jako sopii minulle hyvin.

Koulutus, kuinkas muutenkaan, oli myös numeron 7/18 yhtenä teemana. Pieni, mutta erittäin kiinnostava uutinen oli emeritusprofessori Jarkko Hautamäen arvio siitä, miksi Pisa-tulokset ovat heikentyneet. (s. 26-27)  "Testitulokset kielivät enemmän heikosta motivaatiosta kuin osaamattomuudesta".  Hautamäen mukaan protestanttisen etiikan vaikutukset näyttävät heikkenevän protestanttisissa maissa, etenkin poikien osalta.

Pisa-testi on ns. matalan panoksen testi, joka ei vaikuta arvosanoihin. Jo aiemmin muistan Pisa-koordinaattori Jouni Välijärven huomauttaneen, että Suomen huipputuloksiin vaikuttaa paljon myös se, että Suomessa oppilaat tekevät testit loppuun ja huolellisesti. Useissa maissa on ollut paljon oppilaita, jotka eivät tee testejä loppuun tai eivät keskity testiin kunnolla. Nyt ovat nousseet huipulle eräät Aasian maat ja naapurimme Viro. Näissä maissa on oppilailla epäilemättä korkea motivaatio suorittaa. Aika harvoin näistä muuttujista kuitenkin puhutaan Pisa-keskusteluista. Ei ole olemassa testiä, jolla eri puolilla maailmaa asuvat oppilaat saataisiin tekemään samalla motivaatiolla ja samanarvoisessa tilanteessa. Motivaatio on kuitenkin oppimisen ja suorittamisen keskeinen tekijä. Motivaation heikkeneminen on näkynyt meillä koko 2000-luvun esim.  juuri Pisa-testeissä. Koulun merkityksellisyys on vähentynyt. Myös oppilaiden halu tehdä vaativaa testiä ilman hyötyä on heikentynyt. Syyt ovat varmasti monimutkaiset. Hautamäki muistuttaa myös, että testit mittaavat ehkä menneisyyden taitoja, joita nuoret eivät koe ajankohtaisiksi.

Lyhyen artikkelin otsikko oli hauska: "Emme muutu tyhmemmiksi, vaan ehkä tuhmemmiksi".  Ponnistelu ilman henkilökohtaista palkkiota ei kuulu enää länsimaiseen arvomaailmaan, siten kuin ennen. Se on sekä hyvä yksilöille että yhteisöllisyyden kannalta huono asia. Luulen, että suuri osa koulun esitetyistä ongelmista johtuu juuri tästä. Kun sanotaan että kännykkä vie keskittymisen, lapset ovat rauhattomia, oppilasryhmät liian suuria ja opettamien kaikkiaan on vaikeampaa kuin ennen, niin mahdollisesti on kyse juuri heikentyneen motivaation seurauksista. Vaikka, varmaan aina on puhuttu samoin koululaisista....

Sisäinen motivaatio on kaiken oppimisen keskiössä, silloin kun ei ole pakkoa suorittaa esimerkiksi selviytymisen takia. Hautamäki pitää uuden opsin suuntaa hyvänä, niin minäkin. Heikentynyt motivaatio voidaan saada sen avulla heräämään. Oppilaiden tai heidän ympäristönsä moittiminen ei ratkaise motivaatio-ongelmaa. Kulttuurinen muutos haastaa  koulun toimintakulttuurin kehittymään. Hautamäki sanoo asian hienosti: "Nuorten mielenkiinto maailmaa kohtaan ei ole sammunut. Koulun on vain vastattava heidän tarpeisiinsa." Tässä on koulujen tämän ajan haaste, johon useat yksittäiset opettajat ovat jo vastanneet. Nyt pitäisi luoda kouluihin yhteisöllistä pedagogiaa keräämällä hyviä käytäntöjä toimintakulttuurin summaksi. Suunta on jo oikea.