Loma on rentoutumisen aikaa. Rentoutuneena on parasta arvioida omaa toimintaa ja pohtia, onko opittu uutta. Tai mitä omassa toiminnassa on sellaista josta voisi luopua. Etäisyys arkeen auttaa yleensä näkemään tarkemmin.
Etäkoulu varmaan toi kokemuksia, hyviä ja huonoja. Nyt meillä alkaa olla tutkittua tietoakin etäkoulusta. Viimeisimmästä Yliopisto-lehdestä 5/20 luin Erja Sandbergin kiinnostavasta kyselystä, jossa oli keväällä kysytty huoltajien ja opettajien kokemuksista etäkoulusta. Vastauksista näkyy kaksi toteutumaa, hyvä ja huono. Vastaajia oli 1126 eri puolilta Suomea. Tuloksista havaitaan, että huoltajat jakautuivat selvästi kahteen leiriin. Toiset olivat erittäin tyytyväisiä etäopetukseen ja toiset erittäin tyytymättömiä. Tulos ei ole hyvä. Se paljastaa, että meillä ei ollut uudessa tilanteessa mahdollista seurata ja ohjata opetusta niin, että se olisi ollut kaikille oppilaille tasalaatuista, koulusta tai opettajasta riippumatta. Epäilen, että normaalioloissakin on pitkälti näin, mutta silloin opetus ei ole kodeissa niin näkyvää kuin se ainakin osin oli nyt.
Tämä johtuu opettajen suuresta autonomiasta. Kun opettaja saa vapaasti valita, miten toteuttaa opetusta, on tuloksena paitsi opetuksen rikkautta myös epätasalaatua. Suomalaisen koulun kantava ajatus siitä, että kaikki saavat yhtä hyvää opetusta, ei poikkeusoloissa toteutunut. Se onkin osin luonnollista. Opettajien mahdollisuudet ottaa etäkoulu haltuun olivat jo valmiiksi erilaiset. Toivoa todellakin sopii, että nyt kirjattiin koulutustarpeita ja paikataan puutteita syksyllä. Vaikka kaikki näytti menevän ihmeen hyvin, niin osalle oppilaista ja vanhemmista tuli eteen tilanne, jossa ei käyty etäkoulua vaan pidettiin kotiopetusta.
Erja Sandberg toteaa opettajien vastauksista: "Opettajista kyselyyn vastasivat vain hyvin työnsä hoitaneet. Hekin tosin kertoivat kollegoistaan, jotka ovat menneet alta riman." Koulujen toimintakulttuuri on tainnut olla pitkään tämä, jokainen huolehtii omasta työstään, ongelmia piilotellaan. Kurja juttu, mutta tässä ollaan kyselyjen ytimessä yleensäkin. On erittäin vaikeaa saada esiin itseen liittyviä ongelmia, jos niistä kysytään suoraan tekijöiltä. Aika harva haluaa ilmoittaa työhön liittyvistä vaikeuksistaan, loppujen lopuksi. Kun ihminen sanoo, että ihan hyvin menee, niin se ei kerro oikeastaan mitään. Pitkällä koulukokemuksella sanon, että koulujen epäkohtia on hyvin vaikea saada yhteisölliseen käsittelyyn, ellei koulussa ole huolellisesti rakennettu yhteisöä joka oppii ja kannustaa, niin opettajia, oppilaita ja muutakin henkilökuntaa. Ongelmat voidaan kuitenkin ratkoa kestävästi yleensä vain yhdessä. Tähän suuntaan onneksi moni koulu etenee.
Erja Sandberg toteaa etäopetuksesta vielä: "Etäopetukselle pitää ehdottomasti luoda valtakunnalliset laatusuositukset. Nyt käytännöt vaihtelevat liikaa ja oppijat ovat eriarvoisessa asemassa."
Jos niin tehtäisiin, niin sitten on vielä kysymys, että miten nämä suositukset saadaan käytäntöön? Onhan meillä opsikin, jota toteutetaan monella tavalla.
Jännää tässä etäopetuksessa on kumminkin, että mitä pysyvää muutosta se tuo opetukseen. Olihan se melkoinen digibuusti. Vanha digiope on ollut tavallaan iloinen siitä. Ei niin pahaa, ettei jotain hyvää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti