Kiitos Jaana Isohätälä !
Oululainen tohtoritutkija on avannut yhdessä toimimisen ehtoja ja sitä, miksi se koetaan usein vaikeaksi. Jaanan tuore väitöskirja käsittelee sosioemotionaalisten ja kognitiivisten prosessien vuorovaikutusta yhteistoiminnassa. Kun ryhmä suorittaa tehtäväänsä on jaossa aina tunteita ja osaamista.
On erittäin kivaa, että väitöskirjassa tuodaan tuloksena esiin ryhmän tuottavuudelle tärkeä elementti: luottamus ja turvallisuus eli sosioemotionaalinen hyvinvointi. Ilman sitä ryhmässä toimisen tulokset eivät juuri nouse yksin toimimisen yläpuolelle.
"Tunnevuorovaikutus tukee taitavaa ryhmätyöskentelyä
Tieto ja tunteet nivoutuvat yhteen pienryhmien vuorovaikutuksessa. Tunnevuorovaikutus auttoi opiskelijoita säätelemään yhteisöllistä oppimistaan ja käymään argumentoivaa keskustelua. Väitöskirja kuvailee, kuinka opettajaopiskelijat käsittelivät tietoa, ilmaisivat tunteitaan ja tulivat toimeen ryhmätyötilanteissa. Tulokset osoittavat, että tunteiden ilmaisu ja toisten tukeminen innostivat opiskelijoita osallistumaan vuorovaikutukseen" Oulun yliopiston tiedotteesta
No ihan niin samaa mieltä kuin voi olla. Itse olen ollut 40 vuotta kokemusasiantuntija luokisssa ja oppinut tuon asian käytännössä. Kun opettaja kokee, että oppilaiden yhteistyö ja yhteistoiminnallisuus yleensä etupäässä aiheuttaa hässäkkää, on kyse siitä, että ryhmien tunnetilaa pitäisi ohjata myönteiseen suuntaan. Se on vaikeaa, eikä oikein kuulu opettajien koulutukseen, harmi kyllä. Mutta onneksi löytyy yhä enemmän hyviä malleja ja tutkimuksia, joden avulla pääsee eteenpäin.
Isohätälä sanoo munoulu-julkaisussa :
Haastaminen edellyttää turvallisuutta.
Isohätälä muistuttaa, että tunteiden ja mielipiteiden haastaminen on tiimityön ydin. Jos niin ei olisi, se ei olisi yksilötyötä parempaa. ”Vastapainona pitää olla tunteisiin vetoavaa myönteistä vuorovaikutusta ryhmässä. Kaikilla pitää olla turvallinen tunne ja kokemus, että me yhdessä työskentelemme yhteisen päämäärän eteen", sanoo Isohätälä.
Ihan niin. Olemme kirjoissamme korostaneet turvallisuutta yhdessä toimimisen peruspilarina. Etenkin kun on kyse lapsista ja nuorista koulussa, on turvallisuus olennainen asia yhdessä tekemisen onnistumiseksi. Tarvitaan jatkuvuutta, tuttuja, luotettuja ihmissuhteita, muutoin yhteistoiminnasta suurin osa menee ryhmän sisäisten jännitteiden purkuun tai ehkä jopa purkautumattomuuteen.
Asian voi sanoittaa toisinkin: Viisas vaimoni, yhteisökoulutuksen uranuurtajia Suomessa, Liisa Raina (ent. Kiesiläinen) on aina korostanut sitä, että ryhmän ohjaajan (opettajan, kasvattajan) tulee kiinnittää huomio ryhmän kaksoistehtävään. Ryhmä huolehtii, halusimme tai emme, annetun muodollisen tehtävän lisäksi kiinteydestään. Jos ryhmä on jo kehittynyt, tämä huolenpito on lähes automaattista ja auttaa ryhmään saavuttamaan hyviä tuloksia. Kun näin ei ole, on annettava aikaa ja ohjausta ryhmän kehittymiselle sille tasolle, jolloin ryhmässä on turvallista, parhaimmillaan hauskaa.
"Tulosten valossa on luonnollista, että ryhmä- ja tiimityö koetaan usein vaativaksi. Oppilaitoksissa ja työpaikoilla on syytä harjoitella tunnevuorovaikutusta osana taitavaa ryhmätyöskentelyä ‒ myös etäyhteyksien välityksellä." Oulun yliopiston tiedotteesta 5.6.2020
Omasta kokemuksesta käsin voin vakuuttaa, että harjoitus onnistuu koulutyössä parhaiten pitkäkestoisissa, oppivissa ryhmissä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti