Kierrättäminen on kannatettavaa, sekä materiaalien että ajatusten tasoilla. Jos joku hyvä idea ei ensimmäisellä kerralla lähde lentoon, niin on yritettävä uudestaan ja uudestaan. Joskus voi käydä niin, että aika on lopulta kypsä, esimerkiksi kokonaiskoulupäivä voi hyvinkin olla semmoinen idea.
Koripallomaajoukkueen valmentajaguru Henrik Dettman kirjoittaa kolumneja Hesarin Visio-liitteeseen. 3.12. hän kirjoitti otsikolla "Hyvinvointi-Suomi tarvitsee peruskoulusta 3.0-version". Ajatuksena oli että koulusta tehtäisiin yhden lähdön koulu. Silloin saman katon alla olisivat useimmat lasten ja nuorten kasvua tukevat toiminnat; koulutyö, aamu- ja iltapäiväkerho sekä harrastustoiminta.
Henrik kirjoittaa: "Nykysysteemissä koulupäivät loppuvat aikaisin, ja lapsi joutuu usein omin päin siirtymään harrastuksiin joko kodin kautta tai suoraan. Uudessa mallissa harrastukset tulisivat lapsen luo kouluun. Turvallisesti ja niin edullisesti, että kaikilla olisi niihin varaa. Silloin koulusta tulisi lapselle todellinen turvasatama". Juuri näin, ja vielä haluaisin lisätä, että ohjataan opetusryhmien sosiaalisia rakenteita myönteisesti, jotta kaikilla olisi riittävä, suojaava, sosiaalinen pääoma. Tämä kaikki on mahdollista - ja idea ehjästä koulupäivästä on jo esitetty 25 vuotta sitten.
Lyhyt kertaus. Silloisen presidentin Martti Ahtisaaren puoliso Eeva Ahtisaari ja professori Lea Pulkkinen esittivät vuonna 1996 huolensa siitä, että lapset ja nuoret ovat usein paljon yksin etenkin koulun jälkeen iltapäivisin, ilman aikuisen ohjausta ja läsnäoloa. Siitä seuraa eriarvoisuutta, sillä yksinolon suuri määrä on huono ennuste tulevaisuudelle. Siitä oli Lea Pulkkisella laajojen tutkimusten tuottamaa tietoa. Keskustelu jatkui ja vuonna 2002 Sitra alkoi rahoittamaan kokeilua kuudessa koulussa kahden vuoden ajan. Yksi kuudesta oli oma kouluni Etelä-Sipoon koulu. Muistan hyvin, että olin se opettaja, joka antoi luokkansa käyttöön iltapäiviksi. Hienosti oppilaat sopeutuivat siihen että kello 12 lähdettiin luokasta, joka aamulla saattoi olla hieman muuttunut. Höveliyteeni oli syykin, sillä silloinen vaimoni Leena huomasi haun kokeiluun ja vei rehtorillemme tiedon. Hän myös organisoi aluksi kerhotoimintaa. Kun paljon ilmaista tukea ja muutakin rahaa tarjottiin, niin oltiin mukana, kun meillä oli jo arvona kodinomaisuus ja turvallisuus.
Hanke sai paljon vastustusta OAJ:ltä ja opettajilta yleensä. Ongelmana oli, että mallissa haluttiin sijoittaa harrastetunnit keskelle koulupäivää, monista hyvistäkin syistä. Opettajille ei käynyt se, että valmistelutyö tehdään määrättynä aikana ja kotiin lähtö myöhästyy kahdella tunnilla. Melko pian termi muuttui ja tilalle otettiin ilmaisu eheytetty koulupäivä. Kokeilusta jäi kuitenkin käteen se, että Suomessa alkoi aamu- ja iltapäivätoiminta tosin maksullisena ja varsinaisesti se koski 1-2 luokkalaisia. Meillä aluksi saivat kaikki osallistua ts. 1-6 luokkalaiset. Vanhemmillakin oppilailla saattoi olla jokin harrastus esim. soittotunti, jolloin he jäivät koululle odottamaan sitä vaikka yhtenä päivänä viikossa, jos matka kotiin oli pitkä. Ja olihan koulussa kiva olla kavereiden kanssa. Myöhemmin kun koulumme kasvoi yhtenäiskouluksi kerhtoimintaa supistettiin 1-2 luokkiin, kuten kai melkein kaikkialla muuallakin tehdään. Harmi sinänsä sillä aikuisen läsnäoloa ja turvallista aikuisen länsäoloa tarvitsevat kyllä vanhemmatkin lapset ja nuoret - ja se usein unohdetaan.
Elikkäs. Henrikin malli ei ole uusi, mutta uudelleen lämmitettynä varsin kannatettava. Tilausta on siihen että koulu tarjoaisi suojaisen ja valvotun kasvuympäristön. Kun koulusta tulee myös vapaa-ajan keskus, lisää se yhteisöllisyyttä ja viihtyvyyttä koulussa yleensäkin.
Valaisin tässä osaltani asiaa joka kyllä voisi valaista koulujen arkea paljonkin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti