Joskus tuntuu siltä, että meillä on liikaa lokeroita, joiden välillä yhteys hämärtyy. Viime päivinä seurasin mielenkiinnolla uutisia Kalasaman koulusta. Siellä oli koettu vältuntien olevan hankalia. Ihmekös tuo, kun alue on uusi ja koulu suuri. Yhteisöllisyyttä joudutaan rakentamaan täysin alusta.
Mediassa kerrotiin, että koulussa on harkittu, josko vanhempia voisi pyytää olemaan paikalla välituntisin. Tästä alkoi heti harmillinen väärinymmärrykseen tai huomion hakuun perustuva otsikointi. Hesari otsikoi 2.2. "Koulu haluaa etätyötä tekevät vanhemmat valvomaan lastensa välitunteja Helsingissä" . (linkki) Noh, tarkkaan ottaen siitä ei ollut kysymys. Koulun rehtorin mukaan oli vanhemmille lähetetty viesti jossa kysyttiin halukkuutaan olla läsnä välitunnilla. Jokainen rehtori ja opettaja tietää kyllä mikä on valvontavastuu.
Juttu jatkui Hesarissa 4.2. "Politikot eivät halua vanhempia valvomaan koulun välitunteja" . (linkki) No, siitä ei ollut kyse, joten kysymyksen asetteluaiheesta jätti paljonkin toivomisen varaa... Tästä johtuen helsinkiläisten valtuustoryhmien puheenjohtajien vastaukset olivat ohi varsinaisen aiheen (No ehkä olisivat olleet muutenkin...).
- eihän koulujen turvallisuus saa olla siitä kiinni, että vanhemmat tulevat sinne toimimaan. (Vierunen)
- tarvitaan moniammatillista yhteistyötä (Vierunen)
- Vanhempien tehtävä on käydä töissä (Heinäluoma)
- Eihän tällaisia asioita voi ulkoistaa vanhemmille (Haglund)
- Ajatusta vanhemmista välituntivalvojina Rantanen ei ymmärrä
- Ajatusta venhempien ottamisesta välituntivalvontaan Vanhanen pitää kuitenkin erikoisena
Vastattiin siis johonkin josta ei ole kysymys. Hyvä ajatus saattaa nyt mennä hukkaan väärin ymmärretyn jukisuuden ansioista. Onhan selvää että kasvatusvastuu ja -oikeus on aina lasten vanhemmilla. Koululla on sekä kasvatus- että opetustehtävä. Kasvatustehtävässä koulu tukee kotien työtä, sekä huolehtii etenkin tulevien kansalaisten kulttuuriperinnöstä ja sosiaalisesta pääomasta. Niiden avulla jokaisella tulee olla samat mahdollisuudet osallistua ja kasvaa omaan mittaansa.
Kalasataman koulullakin tarvitaan vanhempien näkyvyyttä, kuten ihan kaikissa koulussa. Koulu ei ole erillinen saari, vaan on oppilaalle tärkeä osa hänen kasvuympäristöään.Tämäkin uutisointi ja keskustelu osoittaa, miten lasten elämysmaailmaa on vaikea nähdä kokonaisena, kun meillä on liiankin monia erillisiä aikuisryhmiä lasten kasvua ohjaamassa. Aikuisten toimin lasten kasvuympäristöstä uhkaa tulla tilkkutäkki, joissa palaset on harsittu vain ohuesti kiinni.
Vanhempien läsnäoloa tulee kouluissa lisätä, ei se ole mitään ulkoistamista, että isä, äiti, mummi tai vaari tulee toisinaan moikkaamaan lasta ja ehkä auttamaan opettajaakin tunnille.
Kalasatamassa oli aivan oikein ymmärretty, että yhteisöllisyys kehittyy vain kun toimitaan yhdessä! Toivottavasti se ymmärretään laajemminkin.
Kirjotin aiheesta HS Mielipideosastolle kun niin kuumotti ja sehän on lehdessä 8.2.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti