Tulipa someen taas pöhinää ja suoranaista kiukkua joidenkin kavattajien ja opettajien taholta! Mediaan ilmestyi nimittäin huhtikuussa julkaistun tutkimuksen (LINKKI) Suomen osuus, jossa Elina Kuusisto tutkijatovereineen (LINKKI) on ollut mukana. Tutkija oli huolissaan siitä, että opettajaopinnot alkaneilla opiskelijoilla elämän päämäärä oli keskimäärin painottunut vahvasti omaan onnellisuuteen, eikä niinkään yhteiseen hyvään. Somessa tämä aiheutti suuttumusta. Epäiltiin jopa, että tutkimus on maalittamista. Opettajat ovat, kuten kaikki korkeasti koulutetut, helposti vahvistuserheen kampittamia. Tieto joka ei sovi omaan maailmankuvaan tai jo omaksuttuun tietoon, on väärää. Tästä voi pahimmillaan seurata tiedevastaisuutta, varsinkin tänä otsikoiden lukemisen aikana. NO, tarkempi lukeminen on taas paikallaan- ja rauhoittaa.
Tutkimuksen päämäärä on ollut ilmeisesti tuottaa opettajankoulutukseen tietoa. Tutkijat itsekin korostavat että tutkimus kohdistui opintojen alussa oleviin opiskelijoihin. Emme tiedä miten koulutuksen edistyessä päämäärät muuttuvat, saati mitä muutama työvuosi tuo mukanaan. Elina Kuusiton(kaan) mielestä onnellisuuden tavoite ei ole mitenkään väärä, kaikkihan sitä haluavat.
Vähän parempaa tietoa löytyy tietenkin Tampereen yliopiston julkaisemasta tiedotteesta (LINKKI) Tutkimus perustui William Defoen tutkimusryhmän kehittämästä teoriaan elämän päämäärästä, Purpose in life. Teorian mukaan elämän päämäärän voi nähdä koostuvan kolmesta dimensiosta, ulottuvuudesta. Ne ovat: pitkäaikainen ja merkityksellinen tavoitteellisuus, toiseksi toiminta tavoitteen saavuttamiseksi ja kolmantena oman itsen ulkopuolinen ulottuvuus, joka on yhteiseksi hyväksi toimiminen. Kyse on nyt siitä että tämä kolmas ulottuvuus ei ollut tasapainoisesti esillä nuorilla opettajaopiskelijoilla, vain kolmasosalla oli yhteiskunnallisia tavoitteita näkyvinä päämäärinä.
Kuusisto sanoo:" Meillä näyttäisi olevan (tulossa) opettajasukupolvi, joka lähtee työhön tullakseen onnelliseksi tai niistä lähtökohdista käsin, mitä työ heille antaa. Opettajan työ on hyvin haasteellista ja pelkään, että tämän tyyppiset päämäärät ja odotukset eivät kanna arjessa, mikäli opiskelemaan lähdetään vain oman onnellisuuden näkökulman kautta. Paradoksaalisesti tukimuksissa on havaittu, että ihminen tulee onnelliseksi toisten palvelemisen kautta."
Niinpä tukimus ei maalita tai kiusaa, vaan haluaa tukea opettajan työssä jaksamista tai oikeastaan työn ilon ja merkityksellisyyden vahvistamista. Jatkossa Kuusisto ja tutkijatoverinsa Inkeri Rissanen haluavat vaikuttaa siihen, miten elämänpäämäärää voi opettajaopintojen aikana työstää, ja miten sitä voi auttaa koulutuksen toteuttajien taholta.
Kuusisto: "Toivon että meillä on tulevaisuudessa opettajia, joilla on motivaatiota ja voimavaroja lähteä vaikuttamaan ralenteisiin ja puuttumaan hankaliin työolosuhteisiin. Yhteiskunnallisen ulottuvuuden mukaan tuleminen opettajankoulutukseen on merkittävää, mutta kuten tutkimuksestamme voi havaita, olemme siinä vasta alkutaipaleella. On tärkeää, että opettajat näkevät isommassa mittakaavassa työnsä merkityksen." Ihan niin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti