Hyvä Hannut! Koulukeskustelu on taas ollut vilkasta, kuten aina kevätlukukauden lopulla. Aloitetaan Hannujen puheenvuorosta.
Professorit Hannu Simola ja Hannu T. Heikkinen kirjoittivat viime launtaina isossa lehdessä (HS)
Hannu Simola on koulutussosiologian emeritusprofessori ja Hannu T. Heikkinen toimii Jyväskylän yliopiston Koulutuksen tutkimuslaitoksessa. Näkemystä on.
Kirjoittavat halusivat palauttaa koulukeskustelun koulun tehtävän ytimeen. Sehän on, perusopetuslainkin mukaan, sivistyksen ja hyvinvoinnin varmistaminen. Koulutuksen pitää tuottaa hyviä kansalaisia ja myös antaa mahdollisuuksia yksilölliseen hyvään elämään. Kirjoittajat kantavat huolta siitä, että koulutus on muuttunut yhä enemmän talouden osaksi. Oppimisen tuloksia mitataan liiaksi sillä, miten paljon se investointina tuottaa. "Kun talous ja oppiminen lyöttäytyvät yhteen, koulutuksen muut tärkeät päämäärät, kuten demokratia, oikeudenmukaisuus ja laaja-alainen sivistys, jäävät jalkoihin." Ihan niin. Olen lukenut viime aikoina toisen emeritusprofessorin, Matti Rimpelän uusinta kirjaa (johon pitää palata) Kehittämiskeskusteluja lapsiperheiden sostepalveluista valtionhallinossa 1970-2009 (2023). Siinä on todella toimiva käsite, institutionaalinen muistinmenetys. Koulukeskustelu viittaa usein siihen, että muistinmenetyksen vaara on olemassa. Miksi perusopetus on olemassa, mitä ja ketä se palvelee? Se on kyllä ohjaavissa asiakirjoissa hyvin kirkastettu, kun niitä vaan tarpeeksi usein luetaan.
Kirjoittajien mukaan on käymässä tai jo käynyt niin, että kiinnostus on alkanut kääntyä pois varsinaisista koulutuksen päämääristä. Huomio on kääntynyt mittaamiseen ja vertailuun. "Ongelma on että emme mittaa sitä, mitä arvoistamme, vaan alamme arvostaa sitä, mitä mittaamme"...."Koulutus muuttuu ihmisen kasvun ja kehityksen prosessista tuotteeksi, jota voidaan ostaa ja myydä."
Kirjoittajat muistuttavat, että Suomessa kouluissa on paljon hyvää, vaikka huolenaiheitakin on. Meillä on toistaiseksi osattu olla menemättä mittaamisen kierteeseen. Koulutuksemme on yhä demokraattista ja tasalaatuista.
Yhteiskunta ja kulttuurimme on muuttunut viime vuosikymmeninä paljon, myös perheiden osalta. Kotien tehtävä on lasten kasvattajina käynyt haastavaksi. Tarvitaan yhteisiä kasvatustavoiteita ja ainakin joitain yhteisiä arvoja. Kouluissa on kiinnostusta uudistua, opettajat ymmärtävät yleisesti yhä tärkeämmän tehtävänsä kasvattajina. Siihen he tarvitsevat oikeat olosuhteet, keskinäistä yhteistyötä ja kotien tukea, siis yhteisöllisyyttä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti