Etäopetus päättyi, yllättävästi?

Nyt se loppui, kuten oli alunperin suunniteltukin, etäopetus. Olen ollut aika hämmästynyt, miten keskustelu asiasta on ollut poliittista, edunvalvontaa ja osin epäasiallista. Hallitus noudatti laillisuuperiaatteita, kuten hallinnollisissa päätöksissä pitää tehdä. OAJ ruokki minusta tyytymättömyyttä päätökseen etukäteen turhan roimasti. Oliko se oppostiopolitiikkaakin? Toivottavasti ei.

Linkki sivulle

Minusta tämä oli asiapohjaisesti melko yksinkertaista. Jos asiantuntijoiden mielestä ei laillisia perusteita erikoisjärjestelyihin ole, ei voida etäopetusta jatkaa. On toinen asia tietenkin, että mitä mieltä on päätöksestä. Eivät kaikki tykkää esimerkiksi kiinteistöverostakaan. On ollut osin masentavaa, että opettajatkin ovat sotkeneet mielipiteet ja tiedon somekeskusteluissa. Mediakasvattajia kun ovat...
Iso hatunnosto ja tsemppiä opettajille tässäkin tilanteessa. Koulunpito on yhteiskunnan ydintoimintoja. Monet joutuvat venymään erikoistilanteessa.

Olli Luukkainen, OAJ:n puheenjohtaja, näytti antavan vähän ajattelemattomia lausuntoja, ainakin median mukaan. Järjestön ikkunoista tuntuu tämän uutisoinnin perusteella lasten arki ja tarpeet avautuvan  huonosti. Pari asiaa:

"– Kahden viime viikon aikana menee kuulumisten vaihtamiseen ja lasten keskinäiseen ilonpitoon aikaa, Luukkainen arvelee." (lähde Yle uutiset 28.4.)  

Voihan käpy! Eikö tuo ole juuri tärkeää? Ei perusopetus voi olla vain sisältöjen opettamista. Lapset tulevat kouluun tapaamaan kavereitaan, liittymään ryhmäänsä joka tuo turvaa. Sosiaalisen pääoman kerryttäminen on annettu OPSissa koulun tehtäväksi. Sitä ei juuri voi tehdä etänä. On varmasti tarpeen antaa aikaa keskinäiseen ilonpitoon. Se ei ole lainkaan hyödytöntä aikaa, koulussakaan.

Toinen asia:

"OAJ:n Luukkaisen mielestä koulukeskustelussa on korostettu turhan paljon koulun merkitystä eräänlaisena sosiaalityön jatkeena ja yhteisönä.

– Ne asiat eivät ratkea sinänsä koulussa. Koulussa ollaan vain muutama tunti, lopun ajan lapset ovat joka tapauksessa siinä omassa kasvuympäristössään. Sosiaalitoimen tukipalveluita perheet tarvitsevat joka tapauksessa."

Yllätyin melkoisesti, sikäli kuin tämä on tarkka lainaus. Perusopetus on lasten kasvun kannalta keskeinen yhdeksän vuoden jakso. Koulu on erittäin tärkeä osa jokaisen koululaisen kasvuympäristöä. Ei ole olemassa erikseen jossain koulun ulkopuolella olevaa lasten kasvuympäristöä. Kun eriarvoistumista ei ole voitettu, on perusopetus ehkäpä tärkein toimija lasten kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin takaajana ja koordinoijanakin. Parhaiten oppii turvallisessa ympäristössä, joukkoon kuuluen. Sitä paitsi sosiaalitoimen tukipalvelut ovat aikuiskontakteja. Se ei korvaa vertaisryhmän, luonnollisen tukiverkon tarvetta. Hyvät ystävät voivat olla elämänmittainen tuki ja turva. Koulu voi edistää tätä.

Kouluun vai ei?

Melko paljon mediakohinaa on nyt sen aiheen ympärillä, että avataanko koulut yleisesti ainakin joillekin luokille. On ollut puhetta esimerkiksi 1-3 ja ysiluokkalaisista. Koulussa ehdittäisiin olla reilu pari viikkoa. Tässä keskustelussa on niin monta hämmentäjää, että soppa on sakea. Toiset sanovat, että ei missään tapauksessa kannata avata enää kouluja ja sehän olisi vaarallistakin ja toiset, että lasten tasa-arvon kannalta olisi tärkeää saada ainakin pienimmät kouluun. Kotien tuki on kuitenkin erilaista ja sosiaalinen kehitys tapahtuu vain sosiaalissa kehyksissä. Ja - lasten turvaverkko, sosiaalinen pääoma rakentuu pitkälti koulussa. He, joilla sosiaalinen pääoma on niukka jo ennestään, kärsivät varmaan eniten, jos ystävistä koostuva turvaverkko harvenee tai peräti katoaa.

En ole virologi, enkä enää edes päivittäin koulussa, mutta otanpa muutaman pointin. -On melko varmaa että kesäloman jälkeen olemme edelleen korona-ajassa. Kouluissa voi edelleen levitä tämä tauti. Nyt  olisi ilmeisesti  hyvä jos mahdollisimman moni perusterve saisi tartunnan ja immuniteetin. Siksi kai näitä rajoituksia aletaan purkamaan asteittain.

On ollut kiinnostavaa seurata mediakeskustelua etäopetuksesta. Aluksi menivät kotiopetus ja etäopetus sekaisin, nyt ei niinkään. Opetuksen tekninen toteutus on noussut tärkeäksi arviointikohteeksi ja opetus on muutenkin ennen näkemättämän läpinäkyvää. Hyvä, että on puhuttu myös opetuksen ja koulun sosiaalisesta ulottuvuudesta. Koulun tehtävä on luoda hyvinvointia, saattaa tulevat kansalaiset osaksi sivistys- ja hyvinvointivaltiotamme. Se on tärkein kasvatustehtävä turvallisen yhteiskunnan edellytyksensä. Ja myös hyvän elämän edellytyksenä yksilötasolla. Niin tai näin, yhteiskuntaa ylläpitävää yhteistyöosaamista harjoitellaan kouluissa, enemmän tai vähemmän suunnitelmallisesti, mutta joka tapauksessa. Etänäkin voi jotain yhteisöön liittymisen taitoja harjoitella ja osaava opettaja huomioi varmasti yhteisöllisyyden vaalimisen suunnittelussaan.

Olen kyllä taipuvainen ajattelemaan, että etenkin pienemmille oppilaille olisi hyvä tavata vielä keväällä luokkayhteisönsä, jotta syksyllä ryhmän uudelleen rakentuminen ei kestä tavallista pitempään. Mutta hyödyt, haitat ja vaarat arvoidaan muualla kuin minun päässäni.

Opettajille voi olla tärkeä havainto (jälleen) että koulut, koulutus on yhteiskunnan keskeinen toiminto ja siksi tärkeää. Opettaja tekee tärkeää työtä, aina yhteisönsä eturintamassa.

Etäopetuksen tavalliset erikoiset

Kohta on kuukausi toteutettu opetusta etänä. Usein mediassa hoetaan, että ollaan ennenkokemattomassa tilanteessa. Ei olla. Johtunee siitä, että he jotka ovat kyllä käyneet kouluja erittäin poikkeuksellisissa oloissa eivät huutele, eikä heitä kovin paljon enää ole. Huomasin tämän, kun ajankuluksi ryhdyin viimeinkin kirjoittamaan puhtaaksi vanhempieni kirjeenvaihtoa vuosilta 1943-47. Opetus on ollut keskeytyksissä, oppilaitoksia siirretty ja opetusta toteutettu kirjeopistona (etänä), myöskin opintojen sisältöjä on muutettu poikkeusoloissa. Nyt on se ero, että siirtyminen normaalioloihin käynee helpommin.

Äitini kirje rintamalle maaliskuussa -44


Sitten tähän päivään. Etäopetus on kuukaudessa  ainakin jollain lailla normalisoitunut. Kuukausi on ilmeisesti aika pitkälle aika, jolloin voidaan siirtyä uuteen toimintakulttuuriin. Alussa  OAJ viestitti 16.3.

On käynyt kuten arvelin. Opetus on näkyvää ja kodeissa tehdään arvoita toiminnasta. Varmaan on myös kouluissa ja kunnissa päästy jo hiukan seuraamaan opetuksen toteutumista ja tasoittamaan olosuhteita. Työtä riittää. Digiloikka on nyt digisukellus, syvään päähän. Ehkäpä ihan hyvä niin. Etäläsnäoloa on harjoiteltu sekä kouluissa että seurakunnissa. Molemmat insituutioita, joissa digiajan mahdollisuuksia on käytetty hyvin epätasaisesti. Ehkäpä tilanne muuttuu pysyvästi. Tulee olemaan kiinnostavaa seurata, että mitä poikkeusjärjestelystä jää normiksi. Opetushallitus on seurannut tilannetta tarkoin ja esitti uudet täsmennetyt ohjeensa etäopetukseen 14.4. Hienoa että ollaan jo kehittämisvaiheessa.

Yhteisöllisen pedagogian näkökulmasta on ensinnäkin kiinnostavaa, että mediassa on ollut puheenvuoroja siitä, miten nyt loistavat oppilaat, joita opettaja ei niinkään koulussa huomaa. Tällöin puhutaan vetäytyvistä oppilaista. Sitten on ilmeisesti myös erityisherkkien tai muuten virikkeistä häiriytyvien joukko, jotka saattavat nyt jaksaa paremmin, kun ulkoiset ärsykkeet ovat säädeltävissä. Vielä ei tiedetä, kuinka moni jää opetuksesta jälkeen, mutta lienee selvää, että jatkuessaan etäkoulu lisää epätasa-arvoa. Kotien mahdollisuudet tukea lapsia ovat hyvin eritasoisia.

Yhteisöjen kehityksestä tai yhteistoimintataitojen opetuksen puutteesta ei ole minusta kauheasti puhetta. Onko kumminkin niin, että koulun tehtävänä nähdään kapeasti oppisisältöjen omaksumisen tuki? Koulun tärkein tehtävä on kuitenkin auttaa lapsia ja nuoria kasvamaan aktiiviseen kansalaisuuteen. Sehän on koko perusopetuksen idea. Yhteiskuntamme voi hyvin vain, kun kansalaiset osaavat toimia yhdessä rakentavalla tavalla. Keskinäinen luottamus on toimivan yhteiskunnan kulmakivi.

Yhdessä toimisen taidot ovat yhä tärkeämpiä opettaa, kun meillä ei juurikaan ole pysyviä yhteisöjä lasten kasvuympäristönä. Yhdessä ei toimita enää niinkään tradition ohjaamana, vaan nyt luodaan yhä monimutkaisempia yhteistyön muotoja. Niillä voidaan saavuttaa lisäarvoa, johon hyvinvointi nojaa. Yhteisöön liittymisen ja siinä rakentavasti toimimisen aidot voidaan ja pitää opettaa. On puhe sosiaalisesta pääomasta, joka jakautuu ilman puuttúmista hyvin epätasaisesti. Mitä kauemmin etäopetus jatkuu, sitä suurempi mahdollisuus on, että syrjäytyminen lisääntyy. Ilman hyvien kavereiden ja välittävän opettajan tukea on osalla oppilaista yhteisöön liittymisen ongelmia yhä enemmän. Heikot yhteistoimintataidot liittyvät usein puutteelliseen sosiaaliseen pääomaan. Tiedolliset puutteet on helpompi paikata kuin auttaa yksilö pois syrjäytymisen tieltä.

Oppisisältöjä voidaan oppia etänä ihan yhtä hyvin kuin koulussa läsnäollen. Jotkut saattavat jopa oppia paremmin kodin rauhassa. Se, miten toimitaan yhdessä, voidaan oppia vain olemalla läsnä. Siksi koulussa on tärkeää olla.