Viikin tapauksen opetukset

Viikin tapaus ja yhteisöllisyys

Nyt ollaan jo lähestymässä joulua ja Viikin pahoinpitelyuutinen häipyy taka-alalle. Tapaus herätti ansaitustikin paljon keskustelua julkisuudessa.
Poimin muutaman ajatuksen yhteisöllisyyden näkökulmasta.

Koulu ei voi vastata yksin lasten ja nuorten käytöksestä, eikä pysty juurikaan ohjaamaan heidän käytöstään vapaa-ajalla. Tarvitaan koulun, kodin ja muiden toimijoiden (esim. nuorisotyö) yhteistyötä. Nuoret ovat paikoin aivan liikaa vailla aikuisen (kasvattavan verkoston) läsnäoloa.
Kasvatus sanaa ei saa vierastaa. Muistetaan myös sen oikea tulkinta : Auttaa kasvamaan.
Kasvatukseen kuuluu oikean ja väärän opettaminen. Esimerkiksi lyöminen on väärin, eikä sinne päin.

Hyvä että puhuttiin kiusaamisen ja pahoinpitelyn, väkivallanteon eroista. Pahoinpitely pitää nimetä oikealla nimellään, ehkä sekin ehkäisee.

Opettajien koulutusta tulisi muuttaa. Jos halutaan koululle yhä aktiivisempi rooli lasten ja nuorten hyvinvoinnin lisäämiseksi, tulee opettajille antaa työkalut joilla toimia.
Poikkeavia yksilöitä tulee aina olemaan. Heidän käytökseensä on hyvin vaikeaa tai mahdotonta vaikuttaa lyhyellä aikavälillä. Niinpä kiusaamista ja suoranaista väkivaltaakin voidaan vähentää ja ehkäistä tehokkaimmin ohjaamalla ryhmiä.
Opettajilla tulisi olla osaamista ryhmän dynamiikan myönteiseen prosessiin ohjaamiseen. Opettajien koulutus ei nyt sisällä lainkaan ryhmien ohjaamisen koulutusta. Hämmästyttävää.

Median ansiota on että kovin tärkeitä asioita nostettiin taas esiin. Meidän kasvattajien ja aikuisten heikkoutta on jos/kun asia taas unohdetaan kunnes jotain sattuu...