Vanha kamuni Martti, kirjoitti kokemuksistaan harjoittelukoulun opetusharjoittelun seuraamisesta (linkki)
Oli kovin kiinnostavaa ja nostalgistakin luettavaa. Aika paljon on muistoja omasta opetusharjoittelusta, jolloin yritimme etukäteen selvittää millaisesta opetusotteesta kukin ohjaaja pitää. Vasta paljon myöhemmin itselläni alkoi aika, jolloin mietin millaista pedagogiaa itse pidän hyvänä ja mitä haluan siitä oppia.
Erityisesti silmiin osui Martin havainto siitä, että luokat toimivat kovin eri tavoin, esimerkiksi suhteessa itseohjautuvuuteen. Näinhän yleensä onkin. Mutta pitääkö niin olla?
Opettajat puhuvat hankalista ja helpoista luokista, ammattikielellä ehkäpä haastavista ja toimivista ryhmistä/luokista. Usein ehkä ajatellaan ja toimitaan sen oletuksen mukaan, että kyse on sattumasta, jolle ei voi mitään. "Sain kivan luokan", on usein kommentti syyslukukauden alussa. Väitän, että kaikista luokista voi saada suunnilleen yhtä kivan eli motivoituneen ja hyvään vuorovaikutukseen pystyvän. Siihen tarvitaan hyvä suunnitelma, arviointia, pitkäjänteisyyttä-ja sitoutunutta yhteistyötä.
Tullaan taas siihen, miksi olisi hyvä, jos koulussa olisi jokin yhteinen pedagoginen viitekehys, jonka mukaan opetusjärjestelyt suunnitellaan. Koulun toimintakulttuuri voisi tukea ryhmien ohjaamisen prosessia.
Luokat muodostuvat yleensä sattumanvaraisesti ja ovat lähtökohdiltaan erilaisia. Joissain luokissa voi olla muutama sosiaalinen tähti, jotka saavat toiminnallaan koko ryhmän hyvään yhteistyövireeseen. Toisessa luokassa voi olla yhteisötaidoiltaan heikompia oppilaita. Heidän toimintansa voi hämmentää koko ryhmän kaaoottiseen prosessiin, jonka seurauksena ryhmä ei kehity ollenkaan oppivaksi yhteisöksi. Kouluopetus on käytännössä ryhmän ohjaamista oppimisen tilaan, vaikka ongelmat näyttäytyvät yksilöllisinä. Niin kauan kuin oppilailla ei ole yksityisopetusta, on ryhmän hallinta ja ohjaaminen opettajan tärkeä osaamisen alue. Vaikka sitä ei juurikaan opeteta...
Ajattelen, että varsinkin kun koulukoot suurenevat, olisi tärkeää että luokkien prosesseja ohjataan ja arvioidaan yhteisen suunnitelman mukaan. Oppilaiden tulee myös itse olla tietoisia ryhmänsä kehitysvaiheesta, jotta he voivat tietoisesti vaikuttaa ryhmänsä tilaan. Ohjaamaton ryhmä on helposti negatiivinen, jolloin ei päästä positiiviseen työvireeseen.
Koulussa on yksilöitä ja ryhmiä. Yksittäisen oppilaan kannalta on erittäin merkittävää, tunteeko hän kuuluvansa ryhmään ja onko siellä turvallista olla. Yleensä tukitoimet suunnataan koluissa yksilöihin ja uusi opsikin puhuu usein yksilöllisestä opinpolusta. Opinpolku on toki jokaisen omaa, mutta se kehittyy yhteydestä muihin. Siksi olisi tärkeää antaa tarvittaessa tukiopetusta myös ryhmille ei vain yksittäisille oppilaille. Jokaisessa luokassa/ryhmässä pitäisi olla suunnilleen yhtä hyvä, turvallinen verkosto ja hyvät yhteisötaidot. Vertaisryhmän tuki on usein se paras tuki.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti