maanantai 6. huhtikuuta 2020

Etänä, mutta yhdessä

Etäopetus on hyvää vauhtia normalisoitumassa. Jossain kunnissa, kouluissa tai luokissa homma on alkanut vauhdikkaammin ja jossain muualla kestää vakiintuminen kauemmin, jos etätyön välineet ovat jääneet vähälle harjoittelulle.

Omasta kokemuspiiristä näkee, että opetus on nyt hyvin erilaista, näinhän on ollut ennenkin. Koulukulttuurissa ei ole yleensä puhuttu hyvästä ja huonosta opetuksesta, pikemminkin on mielellään ylläpidetty myyttiä tasalaatuisesta opetuksesta, siten että kaikki opettajat ovat yhtä hyviä. No, vaikka opettajan työn tuloksia on vaikea mitata, niin onhan eroja aina ollut. Sitäpaitsi onko tärkeää että opettaja on pidetty vai että hänen oppilaansa saavat hyviä numeroita. Tämäkään ei aina ole sama asia. Omat tavoitteet ovat aina keskittyneet siihen, että oppilaani oppivat oppimaan, tuntemaan omat mahdollisuutensa ja tekemään yhteistyötä rakentavalla tavalla.

Takaisin asiaan. Naapuripihalla olen nähnyt, kun juostaan välitunnilla ulos ja sitten taas jatkuu etäopetus työjärjestyksen mukaan. Toisessa tapauksessa opettaja on jakanut viideluokkalaiselle maanantaisin Wilmaan tehtävät, jotka vanhemmat sitten tarkastavat. Oma lapsenlapsi valitti että on liian vähän tehtäviä kun hän on aina yhdeltätoista valmis. Kun toiset opettajat tekevät työtä enemmän kuin ennen, ovat toiset (varmaan harvat) melkein lomalla. Opetus on nyt todella avointa, kotien näkyvillä. Sen seuraukset voivat olla laajakantoiset, hyvällä tavalla, toivon.

Paljon riippuu siitä, miten työnantaja on huolehtinut opettajien lisäkoulutuksesta ja modernien oppimisvälineiden kunnosta. Toisaalta opettajien autonomia on usein rehtorin "kauhu", ei sovi puuttua pedagogisiin ratkaisuihin. Kaikki rehtorit eivät ole mieltäneet tehtäväänsä opetuksen kehittäjinä omassa koulussaan. Hyvää tilanteessa on, että oppilaille siirtyminen heille jo tuttuun tapaan olla vuorovaikutuksessa on luontevaa.  Ehkäpä koko Suomi oppii nyt käyttämään etäyhteyksiä tehokkaammin hyväkseen.

Tulkintoja ja käytäntöjä etäopetukseen on siis monia, opettajien autonomia, niin hyvässä ja pahassa, jatkuu nyt etäopetuksessakin. Jos kyse on hyvien vaihtoehtojen valinnoista, niin hyvä. Jos kyse on osaamattomuudesta, niin apua pitää osata kysyä ja saada. Etäopetus ei ole kotikoulua, ne ovat aivan eri asioita. Opetushallitus on antanut hyviä ohjeita, joita toivon mukaan kaikki ovat lukeneet.
Linkki sivulle

























Nappaan tähän sivun muistilistalta muutaman mielestäni hyvän ohjeen:

3. Etänä opiskelevat lapset tarvitsevat aikuisia. Vastuu opetuksesta ja sen etenemisestä on opettajalla. Aikuiset huolehtivat turvallisista rutiineista ja oppimisympäristöistä sekä mahdollisuuksiensa mukaan siitä, että lapset opiskelevat. Ohjeista huoltajia heidän omasta roolistaan. Huoltajien on hyvä tietää opiskelun rutiinit ja viikon tavoitteet. Huoltaja tukee opiskelussa ja huolehtii myös siitä, että lapset syövät, lepäävät ja ulkoilevat mahdollisuuksien mukaan. 

4. Luokaa yhdessä rutiinit ja aikataulut myös etäyhteyksiä hyödyntävään opiskeluun. Säilyttäkää mahdollisuuksien mukaan oppilaille ja opiskelijoille tutut toimintatavat. 



5. Ohjeistakaa selkeästi, mitä, missä, milloin ja miten tehdään – etänä annettavassa opetuksessa ohjeistamisen tärkeys korostuu. Antakaa esimerkiksi perusopetuksessa lyhyitä kirjallisia ohjeita, jotka tukevat oppilaiden itseohjautuvuutta. Puhutelkaa ohjeissa oppilaita ja käyttäkää aktiivia. Esimerkiksi: "Ota kuva puhelimellasi ja kirjoita siihen sopiva kuvateksti. Talleta kuva ja teksti tähän." 
6. ​​​​​Opettaja, ole tavoitettavissa mutta muista pitää huolta omasta jaksamisestasi. Kerro, miten ja milloin sinuun saa yhteyden.
7. Käyttäkää erilaisia työtapoja. Korvaava opiskelu voi olla 
  • oppilaan itsenäistä työskentelyä niin verkossa kuin kirjan tai tehtävien äärellä 
  • parityöskentelyä 
  • yhteisöllistä tiedonjakamista pilvipalvelussa tai viestittämällä 
  • reaaliaikaisia opetustuokioita (ryhmäpuhelu, Skype tms.)
8. Antakaa monipuolisia ja vaihtoehtoisia tehtäviä.  Esimerkiksi perusopetuksessa ei ole tarkoitus, että lapset istuvat koko päivän tietokoneella. Tehtäviä voi tehdä vaikkapa lukemalla, tutkimalla kotia tai lähiympäristöä, kirjoittamalla käsin, piirtämällä tai keskustelemalla vanhemman kanssa. Tuotokset voi sitten tallettaa koneelle opettajan tai koko ryhmän nähtäväksi.
9. Vuorovaikutus on tärkeää, joten luokaa sille paikkoja: esimerkiksi verkkokeskustelut isommille ryhmille ja WhatsApp-keskustelut pienemmille ryhmille sosiaalisen median palveluiden ikärajat huomioiden. Pyrkikää huolehtimaan siitä, että keskustelu on rakentavaa ja asiallista. 
No, niitä tulikin monta, kun ovat tärkeitä. Ehkäpä korostaisin selkeitä ohjeita ja rutiineja, sehän helpottaa myös opettajan työtä. Myös ryhmän kiinteydestä huolehtiminen on myöhemmin palkitsevaa. Lähes kymmenen vuotta tvt-pedagogina on opettanut, että 
digiopetuksen käytännön ongelmat eivät ole niinkään teknisiä (nehän voidaan ratkaista), vaan liittyvät opettajan pedagogiseen otteeseen ja siitä ponnistaen hänen taitoonsa antaa sellaisia ohjeita, että itseohjautuvuus on mahdollista. 
Nimittäin, ohjeiden suunnittelu ja antaminen ovat nyt erityisesti arvossaan. Eikä tämä koske vain opettajia, vaan yleensäkin asioiden sujuvuutta. Kuinka usein olemmekaan manaamassa epäselviä ohjeita tai tavoitteita aikuisten elämässä! Ehkäpä ohjeistuksesta pitäisi tehdä oppiaine! Selvää on, että vaikka itse mielestään antaa hyvän ohjeen, niin vastaanottajat voivat olla eri mieltä.

Jos ja kun hyvin käy, ovat opettajat etäkoulun jälkeen oppineet antamaan yhä selkeämmin tavoitteet, tehtäväohjeet ja aikataulun. Sitten ei tarvitsekaan kuin antaa turvallista tukea, läheltä.

Ei kommentteja: