Tätä keskustelua jatketaan tänäänkin, uuden opsimme herättämän innostuksen tai ärtymyksen siivittämänä. Ja tietenkin, maailma muuttuu kiivaammin kuin Topeliuksen eläessä, vaikka silloinkin muutoksia koettiin.
Pitääkö koulussa olla kivaa, pilaavatko digilaiteet oppimisen tai ovatko uudenlaiset oppimisen tavat ja tilat huonoja? Siinä vakioaiheita kiivaillekin väittelyille. Meillä olisi aiheista tutkittuakin tietoa, että ei väiteltäisi siitä, kenen mielipide on paras.
Törmäsin somessa tänään Anni Kytömäen kirjoitukseen: Pulpetit takaisin. Kirjoituksen tarkoitus oli varmasti hyvä ja Lastensuojelun keskusliitto oli nähnyt tarpeelliseksi julkaista juttu. Mutta. Ote: "En usko, että olin aikoinani ainut, joka kammosi opettajan kehotusta siirtää pulpetit syrjään ja ottaa luku neljään, sillä nyt tehtäisiin jotain erilaista! Miten ihanaa oli yhteistoiminnan päätyttyä työntää pulpetti omalle paikalle ja keskittyä itse asiaan, opiskeluun." Siis apua! Kuvaus ajasta jolloin ryhmätöitä tehtiin ilman koulutusta asiaan - ja epäonnistuttiin. Nyt puhutaan jo yhteistoiminnallisista menetelmistä. Itse käytän käsitettä yhteisöllinen pedagogia. Keskeinen epäonnistumisen syy oli tuo jako neljään tai sitten laitettiin ahkera (tyttö) vahtimaan laiskoja... Ei annettu aikaa ryhmälle oppia toisistaan ja löytää jokaiselle toimiva rooli. Se on prosessi, jota ei parin oppitunnin aikana voi käydä läpi.
Miksi oppimisen pitää olla ankeaa? Kun itse aikoinani lähdin työkaverin kanssa muuttamaan pedagogiaani paljonkin kysymys kuului vanhempainillassa: Opitaanko teillä mitään, kun te vaan leikitte? Tämä siis ekaluokkalaisten ensimmäisessä vanhempainillassa, kun koulua oli käyty kaksi viikkoa... Ja kyllä, tarkoitus oli siirtää leikinomainen oppiminen varhaiskasvatuksen periaattein myös perusopetukseen. Väitän että hyvin meni.
Koulussa pitää olla viihtyisää, turvallinen mahdollisuus ylläpitää ystävyyssuhteita ja innostavaa opetusta, ei se ole sen kummempaa. Sillä lapset ja nuoret elävät koulussa elämäänsä, koulu ei ole heidän työpaikkansa. Mutta opettajalle on usein tarve laittaa lapset hiljaiseen itsenäiseen työhön, jolloin opettaja pitää yllä työrauhaa. Jatkuva opettajan vartioima "työrauha" passivoi, eikä anna oppilaille työintoa. Hiljaisuudelle on tietysti paikkansa koulussakin, mutta se sopii parhaiten lepoon. Lapset ja nuoret jaksavat yhdessä eniten. Siksi tarvitaan uudenlaisia koulutiloja.
Kun vastustetaan yhteistoimintaa suosivia koulutiloja ja "uutta" oppimista, johtuu se minusta koulutuksen puutteesta. Opettajajohtoinen, edestä tapahtuva opetus on aivan erilaista kuin oppilaiden valmennus oppiviksi yhteisöiksi. Siitä olen jo ollut kirjoittamassa kirjoja (Karttakepin kuolema, Yhteisöllinen pedagogia, Rakenna oppiva ryhmä), eikä niiden referointi ole tässä mielekästä. Jos halutaan muuttaa oppilaan rooli aktiiviseksi ja suosia vuorovaikutuksen minimoinnin sijaan sen lisäämistä, tarvitsevat opettajat ammattiosaamisen päivitystä. Koulutus ei ole heille/meille yleensä antanut tarpeeksi eväitä siirtyä tiedon siirtäjästä oppimisen valmentajiksi.
Jos siirrytään avoimiin tai monimuotoisiin oppimisympäristöihin, niin oppilaat on valmennettava näihin työtiloihin pienestä pitäen. Tarvitaan yhteisötaitoja ja opettajia, jotka osaavat niihin valmentaa. Ei voida vain siirtyä uudenlaisiin tiloihin ja toivoa että kaikki sujuu hyvin- ja jos ei toimi, niin se ei tarkoita että esimerkiksi pulpetittomuus on huono idea. Toivon todella että kunnissa ymmärretään laittaa resursseja koulujen kasvatuskulttuurin kehittymiseen, muuten käykin juuri niin kuin Anni pelkää.
Onneksi ollaan muuttamassa yli sadan vuoden takaista koulunäkyä. Esimerkiksi tutor-toiminta on hieno satsaus opettajien hyvien kokemusten kehittymiselle ja jakamiselle. Onnea innostuneille!
Ja niin, ne ankeuttajat... Nehän ovat vain satuolentoja, eikös?
2 kommenttia:
MORO
Viisaita taas kirjoitat:
" Joskus näyttää siltä, että kasvatus-ja opetuskeskustelu ei kehity mihinkään."
Kävin taas läpi omia opetuksen historian muistiinpanojani (et muuten usko, mutta minulla on macissa tallella kaikki aina opiskeluajoista alkaen). ja näin se on. Yksinomaan siirtyminen siihen, että opettajan tehtävä on paitsi kuulustella myös opettaa vei kansakoulussa kymmeniä vuosia.
Kirjoitit: " Ja tietenkin, maailma muuttuu kiivaammin kuin Topeliuksen eläessä, vaikka silloinkin muutoksia koettiin."
Näin on. Mutta ei vain loogisesti yhteen suuntaan, vaan tempoilevasti ja aburdisti ikäänkuin ilman logiikkaa. Natsit ovat taas nousussa. Kaikki tuomitsevat Krimin itsenäistymisen. Samat kannattavat Katalonian itsenäisyyttä, ????
Kirjoitat: "Pitääkö koulussa olla kivaa, pilaavatko digilaiteet oppimisen tai ovatko uudenlaiset oppimisen tavat ja tilat huonoja? "
Niin. Olemme jälleen kerran hämmennyksen tilassa. Meillä ei ole yhteistä näkemystä,
Kirjoitat: "Meillä olisi aiheista tutkittuakin tietoa, että ei väiteltäisi siitä, kenen mielipide on paras."
Mutta kun ne tutkimustuloksetkin ovat ristiriitaisia (vrt. Keltikangas-Järvinen).
Viittaat "En usko, että olin aikoinani ainut, joka kammosi opettajan kehotusta siirtää pulpetit syrjään ja ottaa luku neljään, sillä nyt tehtäisiin jotain erilaista! Miten ihanaa oli yhteistoiminnan päätyttyä työntää pulpetti omalle paikalle ja keskittyä itse asiaan, opiskeluun."
Uusi ops korostaa että opettaja valitsee työtavat vuorovaikutuksessa oppilaiden kanssa. Emme varmaan ajattele, että tätä ei tarvitse ottaa huomioon, jos oppilaat "valitsevat väärin"?
Tartut myös tosi tärkeään teemaan: viihtyvyyteen. Kirjoitat:
" Miksi oppimisen pitää olla ankeaa? "
Ei kai kenenkään tarkoitus voi olla ankeuttaa? Mutta ei kai myöskään poistaa kaikki ankeus? Elämä on.
Kirjoitat; "Koulussa pitää olla viihtyisää, turvallinen mahdollisuus ylläpitää ystävyyssuhteita ja innostavaa opetusta, ei se ole sen kummempaa. "
Ymmärrän pointin, vaikka en mielelläni puhusi viihtymisestä vaan hyvinvoinnista. Ero on lähinnä semanttinen.
Työrauha on edelleen uuden opsin sanastoa, joten eikai meidän kannata sitä vastaan pullikoida. Hiljaisuus oli muuten paitsi vanhan koulunpedagogien myös osa uuden koulun pioneerien Montessorin ja Petersenin pedagogiikkaa.
Kirjoitat upeasti tarpeesta saada opettajille in servce- koulutusta. Enemmän kuin kannatan. Avoimien koulutilojen osalta olen kriittisempi kuin sinä. Kovin nopeasti olemme unohtaneet kouluampumiset.
Eteenpäin.
Samoilla laduilla.
No jos emme aina ole viisaita, niin ainakin kokeneita, heh. Ja se antaa näkökulmia.
Varmaan ollaan samaa mieltä hyvinvoinnista/viihtyisyydestä; ei toista ilman toista?
Joskus tuntuu että vanhan koulun oli tarkoitus poistaa lapsuudesta kiva ja sen kaikuja elää vielä koulussa. Täällä vain leikitään, on edelleen huono sanonta, mutta käytössä.
Jos avointa tai avoimempaa oppinmisympäristöä ajatellaan muutoin kuin pedagogisesti, niin olen kyllä ymmärtänyt että turvallisuusasiantuntijat eivät pidä turvallisina tiloja joista ei näe ympärilleen ja voi poistua vain yhdestä ovesta eli perinteistä käytäväkoulua. Että pikemminkin päinvastoin sikäli.
Eteenpäin sanoi mummokin lumihangessa.
Lähetä kommentti