Taas halutaan sitä yhteisölisyyttä

Sellon jälkeen puhutaan - taas- yhteisölisyydestä tai sen puutteesta. Taas, toistonkin uhalla, täytyy todeta että paljon enemmän on toiveita kuin reseptejä.

Jos tiivimmällä yhteisöllisyydellä tarkoitetaan sitä, että ihmiset tuntevat toisensa ja ottavat vastuuta kanssaihmisten hyvinvoinnista, niin hyvä. Kyllä Suomi on varmaan käynyt niitä rankimpia rakennemuutoksia läpi muutamassa vuosikymmenessä. Maaseutu on tyhjennetty, suvut ja muut turvaverkot levinneet pitkin maailmaa. Oman edun tavoittelu on tulut jopa ihailtavaksi sodan jälkeisen Suomen yhteisen rakentamisen ihanteen tilalle. Meillä ei ole olemassa kehitynyttä kaupunkikulttuuria.
Nyt näyttää siltä että Suomea ravistaa vielä suuri rakennemuutos elinkeinoissa. Perinteisten vahvojen teollisuusalojemme sulaminen on lähes yhtä suuri muutos sivuvaikutuksineen kuin maaseudun autioituminen.
Lisää vaikeuksia on tulossa.

On pakko kasvattaa päivähoidon ja koulujen kasvatustyön tulosvastuuta. Se tarkoitaa myös että annetaan työhön hyviä välineitä. Uudet yhteisölliset taidot tulee oppia ja opettaa kaikille. Ne yhteisötaidot jotka maaseutu-Suomi opetti eivät välttämättä auta tässä ajassa. Koulut ottavat hämmästytävän vähän huomioon tulevaisuuden. No toisaalta tulevaisuutta on kovin vaikeaa ennustaa...

Koulun ja kasvatuksen yleensä tulisi ensiksi ajatella hyvinvointia ja vasta toiseksi tuloksia. Se olisi meidän aikuisten maailmasta viesti siitä että välitämme, muutenkin kuin kriisien kohdatessa tai juhlapuheissa.

Viikin tapauksen opetukset

Viikin tapaus ja yhteisöllisyys

Nyt ollaan jo lähestymässä joulua ja Viikin pahoinpitelyuutinen häipyy taka-alalle. Tapaus herätti ansaitustikin paljon keskustelua julkisuudessa.
Poimin muutaman ajatuksen yhteisöllisyyden näkökulmasta.

Koulu ei voi vastata yksin lasten ja nuorten käytöksestä, eikä pysty juurikaan ohjaamaan heidän käytöstään vapaa-ajalla. Tarvitaan koulun, kodin ja muiden toimijoiden (esim. nuorisotyö) yhteistyötä. Nuoret ovat paikoin aivan liikaa vailla aikuisen (kasvattavan verkoston) läsnäoloa.
Kasvatus sanaa ei saa vierastaa. Muistetaan myös sen oikea tulkinta : Auttaa kasvamaan.
Kasvatukseen kuuluu oikean ja väärän opettaminen. Esimerkiksi lyöminen on väärin, eikä sinne päin.

Hyvä että puhuttiin kiusaamisen ja pahoinpitelyn, väkivallanteon eroista. Pahoinpitely pitää nimetä oikealla nimellään, ehkä sekin ehkäisee.

Opettajien koulutusta tulisi muuttaa. Jos halutaan koululle yhä aktiivisempi rooli lasten ja nuorten hyvinvoinnin lisäämiseksi, tulee opettajille antaa työkalut joilla toimia.
Poikkeavia yksilöitä tulee aina olemaan. Heidän käytökseensä on hyvin vaikeaa tai mahdotonta vaikuttaa lyhyellä aikavälillä. Niinpä kiusaamista ja suoranaista väkivaltaakin voidaan vähentää ja ehkäistä tehokkaimmin ohjaamalla ryhmiä.
Opettajilla tulisi olla osaamista ryhmän dynamiikan myönteiseen prosessiin ohjaamiseen. Opettajien koulutus ei nyt sisällä lainkaan ryhmien ohjaamisen koulutusta. Hämmästyttävää.

Median ansiota on että kovin tärkeitä asioita nostettiin taas esiin. Meidän kasvattajien ja aikuisten heikkoutta on jos/kun asia taas unohdetaan kunnes jotain sattuu...

Tammisaaren opetus

Tammisaari ja hyvän yhteisöllisyyden tappio

Tammisaaren synnytyssairaalan sulkemispäätös koskettaa aika etäisesti tämän blogin varsinaista aihetta eli kasvatusyhteisöjen kehittämistä, mutta koskettaa kumminkin :)
Sitäpaitsi uutinen herätti senverran kiukkua että jo itseterapian kannalta on otettava kantaa. Ihan miesnäkökulmastakin.

Miesvaltainen joukko (kuinka moni oli käynyt paikalla?) päätti että Tammisaaren yksikkö ei kannata ja että muissa yksiköissä voidaan antaa turvallisempaa palvelua.
Mitä yhteisöllisyyden kannalta tärkeitä havaintoja/päätelmiä voidaan tehdä?

Kateus on usein päätöksissä kätketty mutta asioita eteenpäin vievä voima. Kun pienen yhteisön kimppuun käy suurempi yhteisö, ei aina tarvitse olla edes kohtelias. Nyt yritettiin. On monia esimerkkejä että suuren organisaation sisällä on vaarallista menestyä niin, että suosio kohdistuu vain omaan, pieneen osaan organisaatiota.
Huonoa yhteisöllisyyttä esiintyy juuri tämmöisissä julkishallinnon ja politiikan päätöksissä. Jos päätöksiä tarvitsee perustella vain numeroilla tai suuremman itsetyytyväisellä mielipiteellä jäävät todelliset syyt piiloon eikä laadullisia kriteereitä käsitellä.
Jälleen tullaan siihen että yhteisöllisyyttä varten pitää olla riittävän pieniä yhteisöjä. Yhteisön laajetessa sopimusten ja rakenteiden osallistava vaikutus on yhä epävarmempaa. Meillä Suomessa on ollut ihan hieno yhteisöllinen perintö. Maailma jossa se syntyi on mennyt. Olemme nyt suurten, tehokkaiksi luulemiemme rakenteiden pauloissa. Terve yhteisöllisys tarvitsee toimivaa demokratiaa, tarpeeksi pienten yhteisöjen verkostoja- ja työtä.

Tammisaaren synnytyssairaalan suosio perustuu juuri sen kokoon. Intiimissä ja perheille tärkeässä tilanteessa on helpompi luottaa pienempään organisaatioon koska siihen liittyminen on helpompaa. Ei kai kukaan halua synnyttää ulkopuolisena?